Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Olen valmis ottamaan hanhenkakkaa kompostiini ja ehkä maksaisinkin siitä – Näin luonnonystävä ottaa vastaan merimetsot ja muut tulokkaat

Meillä on nykyisin kaksi lintulajia, joista puhutaan ja kirjoitetaan. Lehtien otsikoissa ne esiintyvät tämän tästä. Jokaisella pitää niistä varmaan olla jonkinlainen näkemys. Pohdin nyt aihetta lyhyesti sisämaan lintuharrastajan näkövinkkelistä. Merimetso tärvelee saaristossa luodon toisensa jälkeen valkoiseksi ulostetunkioksi. Ei se kovin kaunista ole, mutta toisaalta saarten kasvillisuus palautuu aika nopeasti, jos ja kun linnut vaihtavat paikkaa. Kalojen tuhoon en jaksa uskoa. Kyllä meressä kalaa riittää niin linnuille kuin ihmisillekin. En ole saaristoluonnon asiantuntija, joten ajattelen enemmän sisävesiä. Keski-Euroopassa merimetso pesii myös järvillä. Meillä se on kautta tunnetun historian ollut säännöllinen muuttoaikojen vieras esimerkiksi Säkylän Pyhäjärvellä. Jo 1950-luvulta sieltä on tiedossa myös kesähavaintoja. Merimetsokannan kasvaessa Pyhäjärvellä syksyisin lepäilevien yksilöjen määrä on paisunut. Viime vuosina Säkylän edustan karikoilta on laskettu yli sadan linnun parvia. En silti usko, että merimetsosta tulee Pyhäjärvelle pesivä laji. Järvellä liikutaan veneillä niin paljon, että riittävän rauhallista ja eristäytynyttä saarta merimetsokolonialle ei löydy. Jos pesintää jossain yritettäisiin, kalastajat tekisivät siitä lopun. Mutta jos ihminen puuttuisi Pyhäjärveltä, merimetso pesisi siellä jo nyt. Valkoposkihanhi tuottaa kaupunkilaisille harmaita hiuksia laiduntaessaan puistonurmikoilla ja rannoilla. Sisävesille se on jo monin paikoin asettunut ja hyvää vauhtia tulossa Pyhäjärvellekin. Ensi pesinnät on kirjattu havaintovihkoihin, eikä kestä monta vuotta, kun valkoposket tallustavat mökkiläisten nurmikoilla. No, oma vika, ei mökkirantaan mitään nurmikenttiä tarvita, vaan luonnonmukaista rantametsää. Kun meille siirtoistutettu kanadanhanhi saapui Pyhäjärvelle 1980-luvulla, pidettiin kovaa porua mökkirannoille ja -laitureille ilmestyneistä ulostepökäleistä. Sitä en ole koskaan jaksanut ymmärtää. Kun me kuitenkin ostamme selvällä rahalla säkitettyä kanankakkaa, eikö kannattaisi riemuita, kun hanhet tuottavat samaa tavaraa ilmaiseksi? Kun valkoposkikanta runsastuu, ainakin minä olen valmis vastaanottamaan rannoilta kerättyjä hanhenkakkoja kompostiin ja sitä kautta kasvimaan lannoitteeksi. Ties vaikka hiukan maksaisinkin niistä. Tuomo Hurme Kirjoittaja on Euran Honkilahdella asuva luonnonystävä, luontovalokuvaaja ja eläköitynyt toimittaja.