Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Työnarkomaaniksi tunnustautuva Anneli Keinonen myöntää yrityksen lopettamisen pelottavan: ”Häviääkö sitä nyt sitten kokonaan?”

Anneli Keinonen laski lastulevyn pukkitelineiden päälle huittislaisen vuokrahuoneistonsa olohuoneessa. Hän asetti levylle kankaan, painoseulaan värit ja alkoi painaa. Oli vuosi 1980. Nyt Anneli Keinonen silmäilee Keikyän vanhan meijerin jykeviä kiviseiniä puoliksi hämillään. Yli 100-vuotias kivirakennus on ollut hänen kotinsa ja työpaikkansa 33 vuotta, mutta ei ole enää kauan. Keinonen tekee luopumistyötä. Meijerirakennuksen hän laittoi myyntiin noin vuosi sitten. Yrityksensä, taidekäsitöitä valmistavan Anneli Keinonen Oy:n hän on päättänyt lopettaa, kun kuluva kirjanpitokausi päättyy. Tämä tapahtuu helmikuun lopussa. – En tiedä, mihin oma tekeminen sitten muuntuu, hän sanoo. Nuorempana kerkesi Anneli Keinonen täyttää 15. heinäkuuta 73 vuotta. Hän sanoo, että olisi voinut lopettaa aikaisemminkin, mutta se ei ole helppoa. Hän on saavuttanut taidekäsityöläisenä paljon. Hänet tunnetaan muun muassa monista painokuvioistaan, joita hän on painanut uransa aikana kymmeniä-, ellei satojatuhansia. Kiivaimpaan aikaan yrityksellä oli vientiä esimerkiksi Japaniin, Sveitsiin ja Hollantiin. Isot bussit kaarsivat Wanhan meijerin pihaan, vierailijat tekivät ostosmatkoja Keikyään ja nauttivat kahvittelusta idyllisessä jokimaisemassa. Nyt jälleenmyyjiä ei enää ole, eikä Keinonen ole kestinnyt bussimatkalaisiakaan hetkeen. – En jaksa enää. Nuorempana kerkesi, voi hyvänen aika, kun kerkesi, Keinonen päivittelee. Suurin hetki Keinosen taidekäsityöläisen uralla oli valtakunnallisen Taito-palkinnon saaminen vuonna 2004. Se oli käänteentekevää. Tauluja, kankaita ja pukeutumispaitoja painanut yrittäjä esiintyi yhtäkkiä valtakunnallisissa lehdissä ympäri Suomen. Se oli jotain ennen kokematonta ihmiselle, jonka hyvässä muistissa oli myös 1990-luvun lama. Silloin kaupoissakaan ei ollut kuin harmaita vaatteita, Keinonen sanoo. Hän oli tehnyt lamavuosiin asti tauluja, mutta vuonna 1992 niiden myynti loppui kuin seinään. –  Minulla oli meijerivelkaa ja rahat olivat loppu. Tämä korona-aikakaan ei ole niin paha. Pukeutumispaidat syntyivät laman pakottamana. – Yhdeltä ryhmältä kysyin kerran, kenellä teistä on t-paita. Kun kaikki kädet nousivat, ajattelin, että kai minäkin siihen saumaan mahdun. Niin hän mahtui ja otti kysynnästä osansa. Tällä hetkellä Keinonen tekee valmiiksi loppuvarastojaan. Uusia isoja kangaseriä ei kannata enää tilata, eikä pieniä eriä saakaan tilattua. Työntekijöitä Keinosella ei enää ole. Työtilassa on ompelukone, jolla hän ompelee nykyisin itse; lähinnä suoraa saumaa, tyynyliinoja esimerkiksi. Kevään koronaepidemian alkaessa hän kokeili myös maskien ompelua, mutta se ei lyönyt leiville. Viranomaismääräykset olivat ristiriitaisia ja muuttuivat. Kun levisi tieto siitä, että puuvillakangas ei ole maskeihin paras mahdollinen, tilaukset loppuivat seinään. – Mietin, mahtaako sittenkään olla minun juttuni tehdä sarjatyötä. Maskien tekeminen on näpertelyä ja halvalla pitäisi saada, Keinonen sanoo. – Tässä näitä nyt on, nainen sanoo ja ottaa myyntihyllyltä maskin käteensä. Suojia on jäljellä vielä useita. Yritystoiminnassa juna ei aina mene luotisuoraan. Luova ihminen rönsyilee. Vuosien varrella Keinonen on muun muassa pitänyt galleriaa ja tehnyt jopa kumipalloja yhteistyössä Teknikumin kanssa. – Aina tämä on ollut minulle sopiva firma, mutta nyt tuntuu, että alkaa olla liian raskasta. Koko ajan pitäisi synnyttää jotain uutta ja siihen en enää tässä iässä ala. Keinonen myöntää, että työn vähentäminen ja lopettaminen arveluttaa. – Sellainen olo on, että häviääkö sitä nyt sitten kokonaan. Työtä tehdessä on tietyllä tavalla voimaannuttavaa, että saa aikaiseksi ja työllä on yleisöä. On toisenlainen elämänhalu, yrittäjä pohtii ja jatkaa sitten: – Mutta ikäkin tekee tehtävänsä. Arvostukset muuttuvat pikkuhiljaa. Mutta mitä Anneli Keinonen aikoo tehdä sitten, kun yritystoiminta loppuu? – Kirjoitan. Runoja. En osaa tehdä pitkää, Keinonen sanoo. Hän nauttii kirjoittamisen synnyttämästä olosta. – Se on ihanaa. Voi uppoutua omaan pään sisäiseen tyhjiöönsä. Luovasta työstä hän ei pääse irti. Hän aikoo myös jatkaa kuvien tekemistä, mutta niin, ettei siihen liity painetta. – Ei tarvitse ajatella, myykö kuva ja montako niitä tehdään. Hän arvelee, että alkaa tehdä myös vapaaehtoistyötä. Keinonen arvelee, että lopettamisen jälkeen voi olla vaikea sopeutua uuteen elämänrytmiin. Kun koko elämä on ollut tässä, hän sanoo ja näyttää ympärilleen. – Olen ollut kyllä vähän työnarkomaani. On ollut pakko opetella siihen, että teen jotain muutakin kuin työtä. Onneksi on ystäviä. Keinonen myös jumppaa, lenkkeilee ja käy näyttelyissä. – Tykkään opiskella uutta ja nähdä uusia ihmisiä. Entäpä, jos meijeri menee kaupaksi? Mihin Keinonen on ajatellut asettua? – Olen ollut lähtemässä johonkin noin 150 kilometrin säteellä, mutta alue kutistuu koko ajan. Täällä ovat ystävät ja koko elämä. Täällä on hyvä hengittää. Vammalan, Huittisten ja Keikyän välillä mennään. Kauhean vaikea on kuvitella olevansa missään muualla, Keinonen pohtii. Hän haluaisi asua puutalossa, rivitalossa, jotta kiinteistönhoitoa ei olisi niin paljon. Iso kysymysmerkki tulevaisuudessa on kuitenkin meijeri. Jos Keinonen ei saa sitä myytyä, yrityksen lopettaminenkin vaikeutuu. Viime kesänä vanhaa meijeriä kävi katsomassa useampi ostajaehdokas. – Olisin ottanut kenet tahansa heistä. He olisivat olleet hyviä paikkakunnallekin. Mutta asia ei ole yksinkertainen. Myös perheelle, aviopuolisolle, on löydyttävä alueelta töitä. Keinonen sanoo, että vanha meijeri sopisi hyvin jollekin yrittäjälle, joka tarvitsee tilaa. – Täällä kelpaa ottaa ryhmiä vastaan. Ylläpitokulut eivät ole kovin isot ja kaikki on suurin piirtein valmiina. Keinonen näkisi tilassa mieluusti vaikka jonkun toisen käsityöläisen tai hyvän olon yrittäjän. Rakennus kestää kyllä – vaikka toiset 100 vuotta. Anneli Keinonen Keikyäläinen taidekäsityöläinen ja Anneli Keinonen Oy:n yrittäjä. Täyttää 73 vuotta 15. heinäkuuta. Kotoisin Pielavedeltä. Valmistui tekstiilisuunnittelijaksi vuonna 1976. Muutti Huittisiin luettuaan opiskelutoverin Lauttakylä-lehdestä jutun siitä, että Keikyän kansalaisopisto haluaa kehittää taideaineitaan. Työpaikka ei ollut auki, mutta Keinonen soitti kansalaisopistoon ja sai opettajan paikan. Aloitti yrityksensä vuonna 1980 ja teki aluksi kaksi vuotta opetustöitä yritystoiminnan rinnalla. On asunut Keikyässä vuodesta 1987. Yksi lapsi. On saanut Kotiteollisuuden Keskusliiton kultaisen ansiomerkin, 1990, Äetsän Yrittäjien Vuoden yrittäjä -tittelin, 1991, Maakuntien parhaat -merkin käyttöoikeuden, 1993, valtakunnallisen Taito-palkinnon ja Vuoden käsityöyrittäjä -palkinnon, 2004 sekä Satakunnan Käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen Käsityöläisen kruunun, 2004. Tunnettuja painokuvioita muun muassa Auringonlasku, Iso Käpy ja Kaislikossa.