Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Nuoret puhuvat mitä sattuu, koska suomen kieleen murtautuneet uudet sanat ovat mitä sattuu – kielemme köyhtyy, ja sen korjaaminen on jo myöhäistä

Huomioni kiinnittyi eräänä päivänä sosiaalisessa mediassa julkaistuun kuvaan tulleeseen kommenttiin, jonka mukaan kuvassa ollut henkilö oli “ihan ​slay​”. Ymmärsin, että kyseessä on nuorison käyttämä ilmaisu. Ymmärsin, että kyseessä oli selkeästi positiivinen, kehuva kommentti. Googlettelun jälkeen aloin kuitenkin ymmärtää myös sen, etten enää ymmärrä. Että aikani osana nuorisoa on auttamattomasti ohitse. Slay ​voi löytämieni selitysten mukaan tarkoittaa vähän mitä tahansa tai ei yhtään mitään. Kätevää, mutta miksi sitä sitten käytetään? EIkö olisi helpompaa valita sana, jolla on merkitys? Mediassa todetaan huomattavan usein, kuinka nuorten lyhenteitä ja slangimaisia ilmauksia täynnä olevasta puheesta ei saa selvää. Nuorilla on oma kieli, jonka ymmärtämiseksi me ulkopuoliset, “vanhat” tarvitsisimme kääntäjää. Mikäli asiaa pohtii pidemmälle, huomaa melko nopeasti, että jokaisella sukupolvella on ollut ja tulee olemaan oma sanavarastonsa sekä tapansa kommunikoida. Emme kuitenkaan käytä termejä esikoululaisten kieli, keski-ikäisten kieli tai iäkkäiden kieli. Oman ikäluokan puhetyylin ja ilmausten omaksuminen ja käyttäminen on luonnollista. Huolestuttavaa sen sijaan on, mihin suuntaan kehitys kulkee. Ennen​ (lue: kirjoittajan ollessa teini-ikäinen) kaupunki oli kape ja ranskanperuna ranu. Limsa limu ja välitunti välkkä. Kaikki oli pääteltävissä, ja ainakin suurelta osin johdonmukaista. Alkuperäisistä sanoista muodostetut “lyhenteet” eivät monesti lyhentäneet sanottavaa ollenkaan – kyse oli pikemminkin kielen kanssa koruilusta. Entä nyt? ​Böli​. ​Lit​. ​Wörtti​. S​lay​. Vieraskieliset​ sanajohdannaiset ja uudissanat lisääntyvät vuosi vuodelta. Suurin osa kirjainluomuksista ei edes koskaan vakiinnu osaksi pysyvää kieltä, sillä muoti muuttuu nykyään myös kielessä, ja osa termeistä on yhtä tilapäisiä kuin kausitakit. Sanakirjanmukainen käännös ​slaylle​ on surmata tai tappaa. Slay ja muut samankaltaisuudet siis kirjaimellisesti tappavat kielen monimuotoisuutta. Uusien sanojen ja ilmausten lisääntyminen suomen kielessä on sinänsä rikastuttavaa, niiden merkityksettömyys ei. Se kannustaa paitsi nuorten puhetyyliä myös elämänasennetta suuntaan, jossa asiat ovat, mitä milloinkin sattuvat olemaan. Eikä se ole suunta. Milla Nurmi Kirjoittaja on suomen kielen kunnioittaja, joka on huolissaan nuorten puhetyylin köyhtymisestä.