Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Kankaanpääläinen Sari Korvala on äiti yli 10 lapselle, ja hänellä on yksi kasvatusvinkki ylitse muiden – Suurperheen äiti sai presidentiltä kunniamerkin

Tuuli hivelee hienosti kevääseen heräävää pihapiiriä Korvaluomalla. Pian paikalle pelmahtaa pieni tyttönen, jolla on siniset perhosen siivet selässään. Äiti, Sari Korvala , katselee hellästi neljävuotiasta kuopustaan. Seuraavaksi katse viivähtää toviksi perkausta ja laittoa odottavaan kukkapenkkiin. Pian hän pääsee taas laittamaan kädet multaan. Sari Korvala, suurperheen äiti, koneurakointiyrityksen sihteeri ja kasvienviljelyn pienyrittäjä, saa tänä keväänä presidentti Sauli Niinistön myöntämän Suomen Valkoisen Ruusun ensimmäisen luokan mitalin kultaristein. – Sain kirjeen viime viikolla. Oli se melkoinen yllätys. Kyllä siinä itku pääsi ihan valtoimenaan. En millään meinannut ymmärtää koko asiaa, kertoo melkoista perhearkea pyörittävä Korvala. Lapsuuden mummolasta tuli koti Helsingissä aikoinaan koulunsa sairaanhoitajaksi saakka käynyt Korvala sai kipinän maanviljelyyn lapsuuden Korvaluoman mummolasta, jossa hän nyt saa perheensä kanssa asua ja jatkaa tilanpitoa. – Enoni suunnitteli jo jonkin aikaan sukupolvenvaihdosta täällä mummolan tilalla. Sain miettiä asiaa rauhassa ja päätöstä vauhditti myös muutaman vuoden työ silloisen maatilahallituksen kirjaamossa. Elämä maaseudulla yllätti helsinkiläistytön. – Erittäin outoa oli tämä hiljaisuus, jonka maaliskuussa yllättäin keskeytti kollikissojen kaipausta huokuva naukuminen. Siihenkin on totuttu vuosien saatossa, kuten tuohon määräajoin kuuluvaan ammutaan tuolta Pohjankankaan harjoitusalueelta Elämän rakkaus, Pekka , löytyi myös maalle muuton myötä. Rinta rinnan töitä tehden elämään tulivat ajallaan myös aviomiehen aikaisemman parisuhteen kolme lasta sekä yhteiset 10 lasta. – Laajalla skaalalla mennään, sanoisin. Vanhin on 22-vuotias ja nuorin 4-vuotias. Tyttöjä ja poikia löytyy. Vanhimmat koko katraasta asuu jo muualla, sanoo Korvala. Sikalaa ei sittenkään laajennettu Aluksi Korvalan pariskunta keskittyi sikalan pitoon aina vuoteen 2012 saakka. Toiminnan laajennussuunnitelmat olivat jo pitkällä, kunnes isäntä päättikin toisin. Nyt tällä hetkellä päätös tuntuu hyvinkin kaukonäköiseltä ja oikealta. – Tykkäsin possuista ja niiden hoitamisesta paljon. Se toi rytmiä elämään. Sikalanpidon rinnalla alkoivat myös sivuelinkeinona koneurakointityöt, jotka ovat kasvaneet kokoajan tuoden töitä talon isännälle sekä myös vanhemmille pojille. Emännälle tuli oma reviirinsä kotitalon, pihapiirin ja lastenhoidon ympärille. Isäntä huolehtii muista rakennuksista. – Nyt arjen pyörittämiseen on oman haasteensa tuonut koronapandemia, koska lasten koulutyöt tehdään kotona. Siinä riittää äidillä puuhaa, ja koneurakointifirman paperityöt saavat odottaa iltaan. Kotona pitää voida kertoa kaikki Suurperheen tuomalla kokemuksella Sari Korvala tietää mikä on tärkeintä lasten kasvatuksessa. – Lasta pitää kuunnella ja säilyttää aina keskusteluyhteys. Koti on se paikka, jossa voi kertoa kaiken niin hyvän kun pahankin. Kodissa pitää ovet aina olla auki lapselle, oli tilanne mikä hyvänsä. Rakkaus maaseutuun on tärkeää. – Täällä voi toteuttaa itseään, olla luova ja kokea ainutlaatuisia hetkiä. Maaseudulla kasvaneella ovat jalat maassa sekä hän on päässyt heti työnsyrjästä kiinni. Nämä eväät kantavat pitkälle.