Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Miksi rahat eivät riitä mihinkään?

Suomi on yksi maailman menestyvimmistä onneloista. Usein unohtuu, että olemme koronakriisin jälkeenkin vauraampia kuin koskaan historiamme aikana. Miksi kuitenkin tuntuu siltä, etteivät rahat riitä mihinkään ja kaikesta on pakko säästää, sopeuttaa, karsia ja leikata? Syy ei ole epäonnistuneessa talouspolitiikassa tai päättäjissä. Syy ei löydy EU:sta, eurosta eikä maahanmuuttajista. Syntipukki ei ole julkinen sektori, pohjoismainen hyvinvointimalli tai ahne verokarhu. Syy ei ole höveli maatalous-, yritys-, työttömyys- ja asumistukijärjestelmä tai tekemättä jääneet uudistukset. Peikon nimi on demografia eli väestö- ja ikärakenteen muutos. Suomen demografinen kello tikittää etuajassa lähes kaikkiin maihin verrattuna. Neljä isoa pulmaa on ratkaistava samanaikaisesti: syntyvyyden aleneminen, väestön vanheneminen, työllisten ja työikäisten väheneminen sekä muuttoliike. Muutos tuntuu kaikissa kunnissa. Kolme neljästä kunnasta teki negatiivisen tuloksen viime vuonna. Neuvonantaja Lauri Lamminmäen mukaan korona vei jo ennestään heikossa hapessa olleet kunnat hengityskoneeseen. Riskiryhmässä ovat maaseudun vanhenevien pikkukuntien lisäksi useat kaupungit. Yhtälö on häijy kunnissa, joissa asukkaiden tulotaso on matala, iäkkäiden määrä suuri ja muuttoliike vie työikäisiä pois alueelta. Ikäsidonnaisten menojen kasvu yhdistettynä kunnallisverojen vähenemiseen tekee pahaa jälkeä. Ratkaisu demografiseen solmuun on periaatteessa yksinkertainen, käytännössä supervaikea. Tarvitaan lisää lapsia, työikäisiä ja työtä. Se taas edellyttäisi enemmän työ- ja koulutusperäistä maahanmuuttoa. Velkaantuminen ei ole mörkö, jos se nostaa väestön koulutustasoa, työn tuottavuutta, parantaa yritysten toimintaedellytyksiä ja digitalisoi julkisia palveluja. Pori kuuluu useiden kuntien tavoin riskiryhmään perussairauksien vuoksi. Heikko kuntatalous, supistuva väestönkehitys ja työikäisten väheneminen on hankala resepti. Tilanne ei oikene helpoimmalla mahdollisella keinolla eli veronkorotuksilla. Sote-uudistus ei itsessään tuo lanttiakaan lisärahaa tai lisäkäsiä. Demografinen muutos yhdessä tiukan taloustilanteen kanssa pakottaa uusiin ratkaisuihin. Yksikään kunta ei selviä ilman talouden sopeuttamista ja poliittisesti epämukavia päätöksiä, ei edes Pori. Porissakin on päätöksiä tehdessä hyvä muistaa Abraham Lincolnin kuolematon klausuuli: ”kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, joitain ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ei voi huijata kaiken aikaa”. Kirjoittaja on aluekehittämisen asiantuntija konsulttitoimisto MDI:ssä ja valtiotieteen tohtori.