Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Tuore kirja paljastaa eduskuntakollegojen tylyt arviot Huhtasaaresta: Ei kuuntele, ei perehdy, puhe on hölynpölyä ja eduskuntatyö on pelkkää piipahtelua – Huhtasaari kiistää: ”Paikkaansa pitämätöntä sepustusta”

Kun Satakunnan Kansan toimittaja Sakari Muurinen heitti puolitoista vuotta sitten puoleksi tosissaan kollegalleen ja pitkän linjan politiikan toimittajalle Juha Ståhlelle, että pitäisikö tehdä kirja Laura Huhtasaaresta, Ståhle tarttui saman tien syöttiin. Oman maakunnan suorasuu ja kohupoliitikko, joka nousi nopealla aikavälillä suoraan pystymetsästä politiikan huipulle, on ilmiö, joka vaati Ståhlen ja Muurisen mielestä perusteellisempaa avaamista. – Huhtasaari ei jätä ketään kylmäksi ja sehän on vain hyvä asia. Moni on tehnyt paljon pidemmän uran, eikä hänestä ole koskaan kuultukaan, Ståhle luonnehtii kirjan päähenkilöä. Myös Muurinen kehuu Huhtasaaren tuoneen kaivattua väriä politiikkaan. – Poliitikoista on puuttunut väriä, se on ollut harmaata massaa, ja jopa puolueita on ollut vaikea erottaa toisistaan. Kirjan soinilaista alkuperää oleva nimi Missä Laura, siellä ongelma , antaa osviittaa siitä, ettei kyseessä ole fanikirja, eikä elämänkerta. Se ei ole myöskään lyttäyskirja, vaan ääneen pääsevät niin kannattajat kuin vastustajat politiikan syvästä päästä. He avaavat omista lähtökohdistaan politiikan kummajaista nimeltä Laura. Päähenkilö itse ei innostunut kirjan tekemisestä. – Kysyimme Lauralta ja hän ei halunnut, että hänestä tehdään kirja. Lopulta Laura antoi kirjaa varten neljä haastattelua. Lähisukua ei saanut häiritä, mutta kyllä hän itse taisi olla välillä myös peitellyn innostunut, Ståhle ja Muurinen valottavat kirjan tekemisen taustoja. Huhtasaaren kuoren alle pääseminen oli kirjoittajien mukaan todella työlästä, sillä nainen suojelee omaa henkilökohtaista persoonaansa todella tarkasti. – Laura julistaa omaa politiikkaansa joka tilanteessa niin hartaasti, että menee ensin tunti, että hän saa puhuttua EU:n ja maahanmuuttopolitiikan tyhjäksi. Sen jälkeen voi muutama sana irrota muuta asiaa, Muurinen toteaa. Myös uusien, aiemmin julkaisemattomien asioiden löytäminen Huhtasaaren elämästä tuotti kirjoittajille päänvaivaa. – Juuri kun luuli löytäneensä jotain uutta, paljastuikin että Laura oli sanonut samat sanat jo aiemmin jollekin muulle. Lauralle on tyypillistä, että hän toistaa samoja tarinoita, Ståhle toteaa. Kirjoittajat eivät kuitenkaan päästäneet itseään helpolla, vaikka päähenkilön rajallisen osallistumisen lisäksi moni muukin kieltäytyi haastattelusta. Niin vastustajien kuin kannattajien leirissä suhtauduttiin osin epäluuloisesti kirjan tekemiseen, mutta lopulta sanaiset arkut avautuivat niin, että saranat irtoilivat. Päätalomaisiin mittoihin yltävä kirja tarjoaa avautumista ja taustoittamista peräti 350 sivun verran. – Laurasta piirtyy kirjassa monipuolisempi kuva kuin se, mitä kohujulkisuus antaa ymmärtää. Kyllähän Laura otti kansanedustajana laajasti yhteiskunnalliseen keskusteluun osaa. Ei hän ole yhden asian torvi, Ståhle muistuttaa. Mikä kirjoittajille itselleen tuli yllätyksenä kirjaa tehdessä? – Minua yllätti se, että toreilla Laura ei ole seinäruusuna, mutta mitä tulee perustyöhön ja kabinetteihin, siellä hän on paikalla olleiden mukaan vetäytyvä, Muurinen paljastaa. Ståhle puolestaan kertoo yllättyneensä eniten perussuomalaisten sisäisten kiistojen todellisista kuvioista, joita kirjassa avataan Huhtasaaren näkökulmasta katsottuna. Kirja polveilee ja hyppelee tarinanomaisesti paikasta ja ajasta toiseen, vähän samaan tapaan kuin kirjan päähenkilö. Ståhle toteaakin, että kirjaa voi lukea miten päin vaan, alusta loppuun, lopusta alkuun tai poimia sieltä vain itseään kiinnostavat kohdat. Luonnollisesti kirjassa pureudutaan Huhtasaaren moninaisiin kohuihin, kuten presidentinvaalien aikaan paljastuneeseen gradun plagiointikohuun. Porin kaupunki varautui tuolloin, että Huhtasaaren tutkinto mitätöidään ja kaupunki joutuu tekemään toimenpiteitä hänen Herttuan koulussa olevan pakastevirkansa suhteen. "Todellisuudessa Porin kaupunki olisi voinut jo näillä olemassa olevilla tiedoilla purkaa virkasuhteen, koska on vahva näyttö, että tutkinto on tehty vilpillisesti ja näin ollen Huhtasaari oli hakenut myös työpaikkaansa vilpillisin perustein. Porin kaupunki valitsi helpoimman tien ja antoi Huhtasaaren pitää virkansa, johon hän tuskin on palaamassa." Perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Timo Soini toteaa kirjassa, että Huhtasaaren gradukohu olisi ollut lähes kaikille muille poliitikoille kohtalokas. ”Yhdeksän kymmenestä olisi kaatunut siihen juttuun. Jos mun gradu olisi paljastunut kopioksi, se olisi ollut kanttu vei. Tavalliset ihmiset pelkäävät kohua. Laura ei pelkää mitään. Jos joku sanoo hänelle, että on tämä vähän tyhmästi sanottu, hän pistää sen uudestaan." Toinen iso kohu, joskaan ei Huhtasaaren itsensä aiheuttama, liittyi Huhtasaaren saamaan perättömään uhkaukseen, jonka tekijäksi paljastui porilainen kokoomuksen varavaltuutettu Tero Niskanen. Perussuomalaisten kohua herättäneestä vaalivideosta provosoitunut Niskanen uhkasi kännipäissään polttaa Huhtasaaren talon. Kirja paljastaa mielenkiintoisen yksityiskohdan Niskasen ja Huhtasaaren menneisyydestä: Niskanen on ollut Huhtasaaren perheen kotona aiemminkin, joulupukkina. "Kun Niskasen nimi tuli julki haastattelun kanssa, porilaisten reaktio oli jotakuinkin luokkaa ”jaa se oli vain Tero”. Huhtasaari herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Häntä vihataan yhtä lujaa kuin rakastetaan. Monet entiset kollegat muista eduskuntapuolueista avaavat kirjassa näkemyksiään Huhtasaaresta tavalla, joka saattaa tönkkösuolata kovemmankin teflonpintaan käärityn poliitikon. Sinisten Martti Mölsä heittää kirjassa kehiin kovan kortin väittäen Huhtasaarta narsistiksi. Mölsä istui Huhtasaaren kanssa eduskunnan talousvaliokunnassa vuosina 2017–2019, jota Mölsä johti. ”Lauran kanssa keskustelusta ei tule mitään. On vain hänen mielipiteensä. Hän ei kuuntele, omaa asiaansa vain jauhaa. Hän ajattelee vasta sen jälkeen, kun on puhunut. Onko hän epävarma vai varma? Ainakin hän on narsisti. Hän tietää.” "Laura ei ollut yhdessäkään kokouksessa loppuun asti. Ei tehnyt valiokunnassa töitä. Ei valmistautunut. Eduskuntaryhmässä hän oli aina olevinaan oikeassa." Keskustan entinen ministeri ja kansanedustaja, keväällä kuollut Kauko Juhantalo kertoi kirjassa alkaneensa hyvin nopeasti oudoksua Huhtasaaren salipuheenvuoroja. "Puheenvuoroissa ei ollut päätä eikä häntää. Hölynpölyä eikä totta: sananvapaudesta, trumpismista, muuttoliikeinhoa. Onhan täällä Suomessa sananvapautta, kun voi tuollaisiakin puhua.” Juhantalo pisti merkille myös Huhtasaaren tavan näyttää naamaansa jäämättä pidemmäksi aikaa. ”Laura oli eduskunnassa piipahtelija. Sama koski myös Satakunnan vaalipiirin kansanedustajien tapaamisia. Hän teki omia välistävetojaan, eikä osoittautunut yhteistyökykyiseksi. Europarlamentissa hän on jäänyt pimentoon.” Eduskunnan entisen puhemiehen, nykyisen europarlamentaarikon Eero Heinäluoman (sd.) mielestä Huhtasaari ei ollut erityinen eduskuntakeskustelija. ”Huhtasaari ei viihtynyt pitkiä aikoja salissa. Hän käytti omat puheenvuoronsa, ja se oli siinä. Vähemmän hän oli debatissa mukana. Hänellä oli eduskunnan ulkopuolella paljon näkyvyyttä ja puheenvuoroja. Hänen juttunsa rakentui aika paljon sieltä.” Huhtasaaren entinen puoluetoveri, pahin kilpakumppani ja viime vaaleissa eduskunnasta rannalle jäänyt Ari Jalonen (sin.) lataa kirjassa suorat sanat Huhtasaaresta. Ei kuulemma ole mitään väliä, mikä asia on kyseessä, kunhan Laura Huhtasaari on keskipisteenä. ”Se on hänen ainoa todellinen tavoitteensa, ja siitä hän elää. Hän on äärettömän taitava puhumaan ja manipuloimaan ihmisiä. Hän saa puheellaan ihmiset olemaan samaa mieltä itsensä kanssa." Huhtasaaren puheiden pohjalla ei Jalosen mukaan ole ymmärrystä, vaan se on copypaste-puhetta. "Tiedän ainakin, että yhden ministerin blogia on kopioitu omanaan. Paljastuisi aika paljon asioita, jos hänen bloginsa ajettaisiin plagioinnin tarkastuksen läpi.” Jalonen väittää, että taustalla kulisseissa Huhtasaari on hyvin epäilevä, miten asiat oikeasti ovat. "Kun kuljettiin yhtä matkaa junassa, hän usein kysyi, miten asia on, hän ei tiedä yhtään mitään. Sitten kun mentiin isompaan porukkaan, piirihallitukseen tai paikallisosaston kokoukseen, hän kertoi asiat omana tietonaan ja asiantuntijana, vaikka olisi juuri ne kuullut." Porin vihreiden pitkäaikaisen vaikuttajan ja valtuustoryhmän puheenjohtajan Kaarina Rannen muistikuvat Huhtasaaresta kunnallispolitiikan ajoilta ovat vähän samankaltaisia kuin Huhtasaaren eduskuntakollegojen. "Suljettujen ovien takana hän oli omissa maailmoissaan ja vetäytynyt, mutta kun media tuli paikalle, alkoi paasaus." Ranne kertoo kirjassa, että Huhtasaarella oli vaikeuksia hahmottaa, mitkä ovat kunnan lakisääteisiä tehtäviä ja miten laki ohjaa palveluiden järjestämistä. "Huhtasaaren puheenvuoroista minulle välittyi se tunne, ettei hänellä ollut kokonaiskuvaa kunnan tehtävistä. Ei hän mitään uutta näkökulmaa tuonut. Kyllä siellä muut persut ovat hoitaneet kunnallispolitiikan." Porin kaupungin entinen kehittämispäällikkö ja Suomen tunnetuin muuttoliiketutkija Timo Aro väittää kirjassa, että Huhtasaari ei puhu oman alueen puolesta. Aron mukaan Huhtasaaren piittaamattomuus Porin asioista johtuu mahdollisesti siitä, että hänellä ei ole sidettä kaupunkiin. Hän on muualta tullut. ”Minua on aina häirinnyt, kun hänestä mainitaan mediassa, että hän on porilainen. Porilaisuus ei ole hänelle arvo. Hän ei ole halunnut profiloitua satakuntalaisena tai porilaisena. Hän on ollut isossa asemassa, mutta onko mitään asiaa tai tekoa, jossa hän olisi profiloitunut Porin tai Satakunnan puolestapuhujana? Ainakaan Porin puolesta hän ei ole tehnyt mitään. En muista, että edes puheen tasolla." Aro kertoo kirjassa päätyneensä vuonna 2012 keskustelemaan Huhtasaaren kanssa. Keskustelu jäänee ensimmäiseksi ja viimeiseksi. ”Kaksi tuntia väännettiin EU:sta, ihan perusasioita. Kuten, että mitä varten EU on olemassa. Hän ei antanut piiruakaan periksi näkökulmastaan, intti ja intti, ja palasi aina lähtöpisteeseen. En missään tapauksessa halua keskustella hänen kanssaan asioista enää koskaan.” Huhtasaari itse myöntää kirjassa avoimesti, että hän haluaa kiihdyttää, ei viihdyttää. ”Sitähän teen koko ajan, kiihotan kansaa. Jotta joskus saisin sellaisen mandaatin, millä maailmaa muutetaan." "Olen tullut tuomaan maan päälle riitaa, en rauhaa. Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle” , hän siteeraa kirjassa Raamatun Luukasta, mutta kiistää olevansa riidanhaluinen. Huhtasaari ei kerro juuri mitään henkilökohtaisesta elämästään. Se Huhtasaaresta kirjan mukaan tiedetään, että hän noudattaa juutalaista ruokavaliota, mutta ei ole ehdoton sen suhteen. "Kannatan eettisesti teurastettua lihaa, ja kalkkunaa jouluksi. Kosheria en enää tilaa lentokoneessa, koska teurastus ei ole eettistä. En osta kotiin sianlihaa enkä syö äyriäisiä. Pizzasta tykkään. Persujen vaaliteltalla syön makkaraa.” Huhtasaari juo kahvinsa Ässä-mukista, eikä sylje lasiin toisin kuin äitinsä. Hän ei omista yhtään kallista käsilaukkua. Viikonloppuisin Huhtasaari ei meikkaa eikä käytä irtoripsiä. Kyntensä hän leikkaa lyhyiksi, jotta niiden alle ei pääse likaa. Hän ei voi kuvitella esiintyvänsä lehdissä uimapuvussa. Huhtasaari kirjoitti c:n ylioppilaspaperit ja inhosi ruotsia yli kaiken. Aviomiehensä Teemu Lämsän Huhtasaari tapasi Vihdin Nummelassa adventistien koulussa heti Mikronesiasta tulonsa jälkeen. "Teemu oli sivari ja kouluavustaja, Laura opettajan sijainen. Laura pani Teemun heti merkille. Hän oli aika söpö, ja ujo. Hirveän viehättävä.” He asuivat naapureina. Joskus he menivät puutarhaan syömään omenoita ja istumaan penkille. ”Teemun paras puoli on äly. Surkastun, jos minua ei haasteta myös kotona. Hänen mukaansa minulla on yksi armolahja: oikeassa olemisen armolahja.” 18 vuotta naimisissa olleella parilla on kirjan mukaan ollut yksi läheltä piti -aviokriisi, kun aviomies löysi vaimonsa Helsingin-asunnolta vieraan miehen kalsarit ja t-paidan. "Asiaa selvitettiin pitkä tovi, ja Huhtasaari vakuutti viattomuuttaan. Lämsä uskoi ja myöhemmin selvisikin, että alushousujen omistaja oli hänen veljensä, jonka kanssa Lämsä oli itse viettänyt iltaa Huhtasaaren ollessa matkoilla." Seitsemännellä luokalla koulussa Huhtasaari seurusteli pari vuotta vanhemman kreikkalaisen pojan kanssa. ”Minun seurusteluni oli mitä oli. Ei mitään pan… tai siis tosi viatonta se oli.” Huhtasaarella on vihaajien lisäksi vankkumattomat kannattajansa, jotka näkevät hänet ihan eri valossa kuin armottomat kriitikot. Yksi näistä on europarlamentaarikko Teuvo Hakkarainen (ps.), joka arvostaa Huhtasaarta suuresti. Eduskunnassa kaksikko rukoili yhdessä Huhtasaaren työhuoneessa, jotta viinan piru ei taas saisi Hakkaraisesta otetta. "Laura on hirmuhyvä työkaveri, loistava tyyppi, osaava, terävä, ulospäin suuntautunut, hyvä esiintymään ja tarttumaan asioihin, kielitaitoinen vaalea kaunis nainen, joka ottaa upeasti kantaa. Sen takia hän saa paljon ääniä, ei siihen muuta tarvita. On hänen ansiotaan, että hän saa paljon ääniä. Ei se ole pelkästään puolueen ansiota." Huhtasaarta tuntevat kuvailevat häntä hyväkäytöksiseksi. Vaikka hänen poliittinen retoriikkansa on tulenkatkuista, hän ei ole henkilökohtaisella tasolla kelju tai ikävä. Huhtasaaren mielestä muissa puolueissa on kivoja ihmisiä ja vähemmän kivoja. ”En voi sille mitään, mutta minä vaan pidän Silvia Modigista (vas.). Siinä on vain kemiaa, vaikka me olemme eri mieltä melkein kaikesta. Minä tulen kaikkien kanssa toimeen ja tulen puoleenväliin vastaan, mutta on muutamia, joita en yksinkertaisesti jaksa kuunnella. En halua yksilöidä ketään, mutta he ovat suoraan sanoen ilkeitä mulkkuja", Huhtasaari paljastaa kirjassa. Huhtasaaren läpimurtovaaleissa 2015 kampanjapäällikkönä toiminut Eija Järvinen muistelee kirjassa, että Huhtasaari ei missään vaiheessa suostunut joustamaan asioissa, mutta omalla kohdallaan sitäkin enemmän. ”Laura on äärimmäisen spontaani. Hän unohtaa nukkua ja syödä. Hän on äärimmäisen hyvä media-ase. Hänen riepottelullaan on saatu puolueelle näkyvyyttä. Hän on kärsinyt, ja hänen henkinen minänsä on revitty riekaleiksi ja riisuttu alasti. Ajattele kuinka julmaa se on, kun olet kaunis nainen, hyvä puhumaan ja järki päässä, niin sitten sinusta tehdään miesten työkalu. Järvinen sanoo nähneensä, että Laura on hyväksikäytetty. "Laura halusi itse sitä, mutta en tiedä, ymmärsikö hän. Hän on välillä lapsenmielinen sillä tavalla, että mieli sumenee innostuksesta.” Suosion mukana tuli myös huomiota, joka ei aina ollut toivottua. "Laura on herkkä nainen ja äiti. Kaikki uhkaukset ravisuttivat, mutta hän piilotti tunteensa. Hänellä on aina ollut kuolaavia miehiä perässään. Hän on kaunis, ja hänellä on valtaa. Se kiehtoo tiettyjä miehiä ihan sairauteen asti. Sitä olen miettinyt, kuinka kauan hän kestää. Se on välillä tosi kovaa kamaa.” Järvinen paljastaa kirjassa, että Huhtasaari itki välillä kampanjan aikana, kun ei päässyt iltaisin nukuttamaan lapsiaan. Äitiys on Huhtasaarelle valtavan tärkeä asia, joka näkyy myös poliittisissa valinnoissa. – Juuri kun Huhtasaari on saanut kaiken mahdollisen ja on huippusuosittu Suomessa, hän päättää jättää Suomen. Ottaa tyttäret kainaloon ja lähtee Brysseliin. Onhan se äidillinen ratkaisu. Siellä hän ehtii olemaan äiti toisin kuin täällä Suomessa, Ståhle pohtii. Miten Huhtasaaren tarina jatkuu tästä? Ståhlen mukaan Huhtasaaren poliittinen ura Suomessa on huippupaikoilla lopullisesti ohi, jos hän ei asetu ensi eduskuntavaaleissa ehdolle. – Laura on selkeästi mukana aatteen palosta. Hän on aidosti fanaattinen ja asettanut itsensä tulilinjalle puolueen takia jatkuvasti. Jotkut toivovat, että Laurasta tulisi populistisen puolueen johtotähti Euroopassa, mutta se voi olla suomalaiselle tekemätön paikka, Muurinen jatkaa. Timo Soini veikkaa kirjassa, että seuraavaksi Huhtasaari valitaan sekä eduskuntaan vuonna 2023 että europarlamenttiin vuonna 2024. Soinin mielestä Huhtasaaren kannattaa ehdottomasti olla molemmissa vaaleissa ehdolla siltä varalta, että perussuomalaiset pääsee hallitukseen. Huhtasaaren menestyksen selittäminen ei ole Soinille vaikeaa. ”Lauran äänimäärät eivät yllätä. Kun elämä on murjonut miestä ja Laura ottaa häntä kädestä kiinni ja katsoo silmiin, ääni uurnaan kolahtaa.” Huhtasaari myös sanoo Soinin mukaan suoraan, mitä ajattelee, eikä pelkää julkista tuomioistuinta. "Puheesta ei tarvitse etsiä piilomerkityksiä. Huhtasaaren mielipiteet ovat rajuja, mutta hän on vilpitön. Voi olla, että puppugeneraattoreihin tottuneet ihmiset kokevat tällaisen raikkaana." Huhtasaari ärsyyntyi muuttoliiketutkija Timo Aron väitteistä: "Aroko päättää, etten saa olla porilainen?" Europarlamentaarikko Laura Huhtasaari tyytyy kommentoimaan itsestään kertovaa kirjaa vain lyhyesti. Hän ei erittele sen tarkemmin kenen sanomisia kirjassa tarkoittaa, mutta viesti kritiikin esittäjille on selkeä: – Vastustajat sortuivat odotetusti sepustukseen eli paikkansa pitämättömyyksiin, Huhtasaari kuittaa. Hän ei myöskään halua kommentoida kirjan tekijöiden omaa kerrontaa tai heidän valintojaan haastateltavien suhteen. Vain yhden kirjaan haastatellun henkilön, Porin kaupungin entisen kehittämispäällikön ja Suomen tunnetuimman muuttoliiketutkijan Timo Aron kommentit saavat hänet ärsyyntymään. Aro väitti kirjassa, ettei Huhtasaarta kiinnosta ajaa Porin etuja, koska hän ei halua profiloitua porilaisena. – Yllätys oli virkamies Timo Aro. Hän kokee oikeudekseen päättää, kuka saa olla porilainen. Minä en saa olla. Hän sanoi, että ei halua keskustella kanssani mistään. Selvä. Tämä kertoo kyllä enemmän Arosta kuin minusta, Huhtasaari napauttaa. Sen sijaan tukijoiden kommentit kirjassa lämmittivät Huhtasaaren mieltä kovasti. – Tukijoiden kommentit olivat liian kauniita. Kun ihmiset puhuvat muista ihmisistä, se paljastaa millaisia he ovat. Minulle on siunaantunut lähipiiriini sydämellisiä ihmisiä. Erityinen kiitos Kari Liljalle. "Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän", kiittelee Huhtasaari Raamattua lainaten pomarkkulaista vaalipäällikköään. Oikaisu: Uutisessa kerrottiin aiemmin, että Laura Huhtasaari ja Teemu Lämsä olisivat olleet naimisissa 12 vuotta. Oikea luku on 18 vuotta. Virhe on korjattu uutiseen.