Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

On itsepetosta ajatella, että mikään ei tule muuttumaan terveydenhuollossa – ”Rahat eivät vaan enää riitä kaikkeen”

Toimittaja Pirkko Aalto käsitteli pääkirjoituksessaan terveydenhuollon priorisointeja (SK 20.9.) Keskustelu vaikeahkosta aiheesta lähti laukalle, kun STM:n uusi kansliapäällikkö Kirsi Varhila peräänkuulutti Suomeen aitoa priorisointikeskustelua. Kukaan meistä ei halua, että terveydenhuollosta tingitään mutta talouden realiteetit eivät katoa mihinkään. Ikääntyvä väestö, pienenevät työssäkäyvien ikäluokat ja kutistuvat kuntien ja valtion verotulot pakottavat jossain vaiheessa eduskunnan tekemään tarvittavat päätökset ja priorisoinnit. Seuraavaa sote-uudistusta odotellessa. Aalto lähti vastakkainasetteluun henkilöiden ja ammattiryhmien kautta. Kumpi hoidetaan, lääkäri vai siivooja? Jätetäänkö yhteiskunnan tuottamattomat yksilöt eli lapset ja vanhukset kokonaan hoitamatta? Mielestäni näkökulma jäi kapeaksi. Olen itse elänyt elämäni Suomessa jossa jokainen lapsi saa tarvitsemansa hoidon. Aiemmin hyvää hoitoa saivat myös kaikki työikäiset ja vanhukset. Heidän osaltaan hoidon laatu ja saatavuus ovat julkisuudessa olleiden tietojen mukaan viime vuosina heikentyneet. Mielestäni hedelmällisempää olisi käydä priorisointikeskustelua nykyisten hoitolinjojen sisällöstä. Kilpailutammeko ja teemmekö terveydenhuollossa oikeita asioita? Moni ylipainoinen, tupakoitsija, alkoholisti, laiskasti liikkuva tai aineiden käyttäjä on huolissaan siitä, että hoitojen vastapainoksi heiltä aletaan odottaa myös omaa osallistumista hoitoihin. Alkoholismi on sairaus eikä lihavuus aina riipu vain siitä mitä itse suuhunsa pistää. Näin on, mutta varmasti jokainen meistä voi vaikuttaa terveydentilaansa myös omilla valinnoillaan. Onko vaatimus osallistumisesta oman terveyden edistämiseen hoitojen edellytyksenä mielestäsi kohtuuton? Jokaiselle rintasyöpäpotilaalle tarjotaan Suomessa mahdollisuutta rintojen korjausleikkaukseen julkisessa terveydenhuollossa. Kyseessä on esteettinen leikkaus, joka parantaa minäkuvaa ja itsetuntoa rinnanpoiston jälkeen. Toisin kuin rinnan poistoleikkaus, se ei paranna sairautta tai pidennä eliniän ennustetta. Leikkauksen hinta on hoitopaikasta ja toteutustavasta riippuen plus/miinus 10 000 euroa. Koska leikkaus ei ole elintärkeä, voitaisiinko sen saatavuutta priorisoida? Moneen syöpään liittyy vuosia kestävä hormonilääkitys. Lääkityksen tarkoitus on estää syövän uusiutuminen mutta lääkkeillä on rankkoja sivuvaikutuksia. Hiukset ohenevat, elimistössä käynnistyy ennenaikainen vanheneminen, sydänoireita, osteoporoosia ja kaihia. Inhoja liitännäissairauksia, joita kukaan ei toivo itselleen. Jos potilas päättää lopettaa liitännäislääkityksen oireiden vuoksi ja syöpä uusiutuu, kenellä on ensisijainen vastuu? Voidaanko potilaan edellyttää osallistuvan itsekin taudin uusiutumisen estämiseen käypä hoito –suosituksia noudattamalla? Jokainen elämä on arvokas. Rahat eivät vaan jatkossa enää riitä kaikkeen. On itsepetosta ajatella, että mikään ei tule muuttumaan terveydenhuollossa. Kirjoittaja on porilainen varavaltuutettu (kok.)