Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Maatalouden arvostus nousee, kun huoli ruuan saannista kasvaa

Moni muistaa takavuosilta mainoskyltit, joissa julistettiin "Maaseutua ei voi tuoda" . Kotimaisen alkutuotannon tärkeyttä korostava viesti on yhä totta, mutta vain osittain. Latojen seiniin pitäisi nykyään vasaroida lisäkylttejä, joissa sanottaisiin, että kausityövoimaa on pakko saada tuoda. Syy on selvä. Ilman ulkomaalaisia työntekijöitä moni tila on helisemässä. Kausiapulaiset ovat tärkeitä muulloinkin kuin sadonkorjuun aikana. Nykyisissä poikkeusoloissa kausityövoiman pääsy Suomeen on uhattuna. Kun rajat ovat koronakriisin vuoksi kiinni, tuiki tärkeää tilapäisapua ei ole saatavilla. Helpotusta ei välttämättä löydy kotimaasta, vaikka moni opiskelija tai koululainen on ilman kesätöitä. Pitkälle edennyt kaupungistuminen on vieraannuttanut useimmat meistä niistä arjen töistä, jotka olivat suurille ikäluokille tuttuakin tutumpia. Mansikanpoiminta on tästä vain yksi esimerkki. Puutteita alkaa olla myös ymmärryksessä. Ruoka ei ilmesty kauppoihin itsestään. Moni realisti on korostanut jo vuosien ajan, että Suomen maatalouden on oltava omavarainen, jotta pystymme kriisitilanteessa turvaamaan elintarvikkeiden saatavuuden. Tuonnin varaan jättäytyminen on etenkin poikkeusoloissa riskialtista. Jo nyt on nähty, että häiriöitä syntyy nopeasti. Ruokaa on syötävä, vaikka pidettäisiin fyysistä etäisyyttä. Kauppojen hyllyt ja kylmätiskit ovat ammottaneet aika ajoin tyhjyyttään, kun ihmiset ovat innostuneet hamstraamaan jauhelihan ja broilerin kaltaisia peruselintarvikkeita. Maaseutua ja sen tuotteita ei aina voi myöskään viedä. Venäjään kohdistetut pakotteet rokottivat muutama vuosi sitten maamme elintarvikemarkkinoita, kun vienti itärajan yli pysähtyi Ukrainan-selkkauksen vuoksi kuin seinään. Sittemmin viennille on löytynyt uusia väyliä. Kenties tämä kriisi tuo mukanaan myös hyvää ja ohjaa Suomen korostamaan rooliaan terveellisen ruuan tuottajamaana.