Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Ensin vaihdettiin projektori, sitten penkit, valkokangas ja tänä syksynä valaistus – Matti Hautala, 66, on pyörittänyt Harjavallan elokuvateatteria jo yli 40 vuotta, eikä loppua näy

Elokuvateatteri Kino-Huovin tiskillä on vanhanaikainen kyltti, joka ilmoittaa pääsylipun hinnan kuin entisinä aikoina konsanaan. Juuri nostalgia, vanhan ajan tunnelma, on yksi valttikortti, jolla pienemmät elokuvateatterit pyrkivät erottautumaan kansainvälisten jättiläisten joukosta. Näin tekee myös Kino-Huovi, joskin on virhe ajatella, etteikö pieni elokuvateatteri voisi olla samaan aikaan ajanmukainen. Siitä on kiittäminen paitsi aktiivisia yrittäjiä myös Suomen elokuvasäätiötä, joka tukee kotimaista elokuvakulttuuria. Kino-Huovia säätiö tuki viimeksi tänä syksynä, kun Harjavallan ainoa elokuvateatteri hankki uuden valaistuksen elokuvasaliinsa. – Valaistus on nyt parempi ja energiatehokkaampi. Sähkönkulutus laskee noin 80 prosenttia, sillä uudet lamput tarvitsevat paljon vähemmän tehoa kuin vanhat, selittää Kino-Huovin pitkäaikainen yrittäjä Matti Hautala , 66. Tukea on saatu myös uuteen valkokankaaseen ja siihen tärkeimpään: digitaaliprojektoriin. Kino-Huovi digitalisoitui vuonna 2011 ja on sen jälkeen voinut esittää elokuvien ensi-iltoja samaan aikaan kuin muutkin suomalaiset elokuvateatterit. – Penkit vaihdettiin viime kesänä, mutta siihen en saanut tukea. Säätiö kuitenkin ehdotti, että eikö valkokankaan voisi päivittää samalla, Hautala kertoo. Uudet penkit saapuivat Mikkelistä, jossa paikallinen elokuvateatteri päivitti kalustoaan. Kino-Huovin vanhat penkit jatkoivat sen sijaan matkaansa muun muassa Tampereelle ja Savonlinnaan – joskin osa penkeistä jäi Harjavaltaan. – Jätin salin takaosaan muistoksi yhden penkkirivin. Ostin penkit Helsingistä 1980-luvulla, ja ne ovat yhä hyvässä kunnossa. Satakunnassa vain kuusi elokuvateatteria Elokuvateatterin konehuoneeseen noustaan jyrkkiä portaita pitkin. Sen katseenvangitsija on suuri pömpeli, joka tuo mieleen tieteisfiktion. Sininen, vihreä ja punainen johto kiemurtelevat laitteen ympäri, ja kokonaisuuden kruunaa valtava putki, joka imee masiinasta kuumaa ilmaa. Niin on muuttunut konehuoneen ilme – ja koko ala ylipäänsä. – Pienillä paikkakunnilla oli aiemmin enemmän elokuvateattereita. Sanoisinko, että viimeisen 40 vuoden aikana on hävinnyt noin sata salia, Hautala pohtii. Satakunnan Elävän Kuvan Keskuksen tietopankin mukaan Satakunnassa on tällä hetkellä vain kuusi elokuvateatteria: yksi Eurassa, yksi Huittisissa, yksi Pomarkussa, yksi Porissa, yksi Raumalla ja yksi Harjavallassa. Toisin oli ennen. Hautala muistelee, että esimerkiksi Kokemäellä on aikojen saatossa toiminut kolme eri elokuvateatteria. – Itsekin pidin Kokemäellä elokuvateatteria neljä vuotta. Se oli 1980-lukua, Hautala sanoo. Kokenut yrittäjä ei kuitenkaan ole peloissaan pienten elokuvateattereiden tulevaisuudesta. – Monet sanovat, että näissä vanhoissa elokuvateattereissa on jotakin perinteistä. Tekniikassakaan ei ole enää eroa suurempiin toimijoihin verrattuna, Hautala toteaa. Kuinka käy jatkossa? Harjavallan elokuvateatterista tulee tänä vuonna 75-vuotias, eikä sen tarina ole missään nimessä loppumassa. – Minä jatkan tässä niin kauan kuin terveyttä vain riittää, ainakin vielä 10–15 vuotta, Matti Hautala lupaa. Tässä vaiheessa Hautala ei ole edes etsinyt elokuvateatterilleen jatkajaa, koska se ei ole ollut ajankohtaista. – Toivon toki, että jatkaja löytyy sitten, kun tulee minun aikani väistyä, Hautala toteaa.