Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Pimeä hetki metsätiellä muutti kuvataiteilija Pasi Tammen elämän: Ateljee Helsingissä vaihtui vanhaan autotalliin Porissa

En näe täällä mitään. Se on Pasi Tammen viimeinen muistikuva pyörämatkasta pimeällä tiellä. Seuraavana aamuna hän heräsi sairaalasta, eikä hoitaja suostunut tuomaan peiliä. Mies näytti kuulemma niin kamalalta, ettei haluaisi nähdä itseään. – Mietin, että nyt ainakin haluan nähdä, miltä näytän, hän nauraa yhdeksän vuotta tapahtuneen jälkeen. Tammi loukkaantui yöllisessä kaatumisessa niin pahasti, että hänellä on onnettomuuden jäljiltä kahdeksan titaanilevyä kasvoissaan. Silmät olivat lähes muurautuneet umpeen. Hajuaisti oli kadonnut. Illan tapahtumista hän ei muista juuri mitään. – Siinä surkeassa tilassa oli aika mieltä ylentävä ajatus, kun näin itseni, ensimmäisenä ajattelin maalaamista. Totesin, että makeet värit. Onnettomuudesta toivuttuaan hän ikuisti nuo punaisen ja violetin sävyt kankaalle. Työn nimeksi tuli: ” Minulle ei koskaan tapahdu mitään”. Nyt nuo veriset kasvot, turvonneet silmät ja vuosien takaiset muistot tavoittavat Tammen katseen vanhaan autotalliin rakennetussa ateljeessa Porin Enäjärvellä. Yhdeksän vuoden jälkeen Tammen kasvot näyttävät samoilta kuin ennen onnettomuutta. Silti jokin on muuttunut – hyvin olennaisella tavalla. Kuvataiteilija muutti neljä vuotta sitten takaisin lapsuudenkotiinsa kahdenkymmenen Helsingissä vietetyn vuoden jälkeen. Sitä ennen karhukaupunki oli lähinnä retriittipaikka, johon Tammi tuli maalaamaan porilaisten muotokuvia. Helsingistä lähtöön liittyy paljon symboliikkaa, joka on ikuistettu You can have my chair -nimiseen teokseen. Siinä alaston hahmo heittää tuolin säpäleiksi. Helsingissä Tammi tunsi itsensä ihmispaljouden keskellä yksinäiseksi. Hän ei kokenut sopivansa taidepiireihin. Kun pitkä parisuhde kariutui ja Tammen isä kuoli, hän pakkasi tavaransa ja muutti lapsuudenkotiinsa. Helsingin työhuoneen oven Tammi sulki viimeistä kertaa kaksi viikkoa sitten. Yllättäen onni löytyi Porista. Viime keväänä hän meni naimisiin Piia-vaimonsa kanssa. Ateljeen nurkassa nököttävät kauniit rottinkiset lastenvaunut. Ensi vuonna 50 vuotta täyttävä mies on tulossa ensimmäistä kertaa isäksi. – Kun menimme naimisiin, vaimoni äiti sanoi, että nyt on kaksi yksinäistä löytänyt toisensa. Tämä paikka tuntuu selkeästi enemmän kodilta kuin mikään muu. Olen löytänyt ihmisen, joka viihtyy täällä seurassani. Täällä on luonto ja metsät ja saa elää omassa rauhassa. Pian syntyvä lapsi on molemmille ensimmäinen, pitkään odotettu ja toivottu. Tammi kertoo peittäneensä oman lapsen kaipuuta vuosien ajan uppoutumalla taiteeseen. – Hain sieltä korviketta ja saavutuksia. Taide on tarjonnut suuria onnistumisia ja nautintoja. Joskus omat kokemukset näkyvät taiteessa hyvin suoraan. Viisivuotiaana Tammi löysi tietosanakirjasta kuvan Salvador Dalín maalauksesta Narkissoksen muodonmuutos . Pysäyttävä hetki on jäänyt miehen mieleen. Piirtäminen oli hänelle jo lapsena väylä visualisoida tunteita ja tavoittamattomia asioita. Lukiossa Tammelle selvisi, että Porissa on taidekoulu. Hän ymmärsi, että taiteesta voisi tulla myös ammatti. Vuoden opintojen jälkeen hän pääsi opiskelemaan Kuvataideakatemiaan. Debyyttinäyttelyssä syksyllä 1995 kaikki Tammen taulut myytiin. Siitä lähtien hän on tehnyt työkseen vain tauluja. – Kerran kävin vetämässä kuvataidekurssin, kun pyydettiin, mutta ei se ollut minun juttuni. Tammi ei ole pitänyt kahdeksaan vuoteen yksityisnäyttelyä. Hänen ei ole tarvinnut, sillä toimeentulo on ollut turvattu muutenkin. Merkittävä osa tuloista on tullut muotokuvista. Tammi on ikuistanut toimitusjohtajia, puheenjohtajia ja korkeimman oikeuden presidenttejä. Maalaamista hän pitää ongelmanratkaisuna, jossa ei pidä mennä sieltä, missä aita on matalin. – Korkeimman oikeuden presidentin Pauliine Koskelon muotokuvan maalasin metalliväreillä, koska perinteinen paletti tuntui liian helpolta. Seuraavaksi suunnitelmissa on yhteisnäyttely Helsingin tuomiokirkon kryptaan yhdessä Kai Ruohosen kanssa. Sinne on tulossa Tammen meriaiheisia öljyvärimaalauksia. Niissä näkyvät Yyterin ja Kallon maisemat. Kaikki meret, joita Tammi on maalannut ovat poikkeuksetta Porista. Tammi kokee, että olennainen hänen taidettaan nimittävä tekijä on ihmisen osan pohtiminen maailmassa ja tässä ajassa. – Olen sekä kuvataiteen että musiikin suhteen konservatiivinen. Vanhoja menetelmiä tulisi säilyttää. Taiteessa on tärkeää, että se on koettavissa aistein. Sitä voi koskettaa, katsoa. Tyyni pinta voi kätkeä alleen kipua, fyysistä ja psyykkistä. Kaksi kuukautta sitten Tammi joutui jälleen onnettomuuteen. Hän remontoi rantasuulista varastoa teoksilleen ja liukastui korjatessaan kattoa. Ensin jalka tuntui olevan kunnossa. Hän ei halunnut huolestuttaa vaimoaan, mutta tämä huomasi miehen ontuvan. Lopulta selvisi, että nilkka oli murtunut. Vanhan omakotitalon pihapiirissä riittäisi niin paljon puuhaa, että Tammi ei ensin malttanut pitää taukoa, vaan linkkasi kipsi jalassa jatkamaan korjaustöitä. Kun kipu paheni, hän joutui pitämään luovan tauon myös maalaamisessa. Enää Tammen ei tarvitse taivaltaa työhuoneelleen läpi Helsingin ruuhkaisten katujen, joiden ihmisvilinä aiheutti hänelle ahdistusta. Nykyään riittää, kun hän astuu ulko-ovelta muutaman metrin vanhaan autotalliin. Ovatko työpäivät erilaisia, kun ateljee on kotona? Tammi pohtii hetken kysymystä ja siteeraa sitten Jörn Donneria . – Inspiraatioon on turha luottaa, se on harrastelijoille. Kaikki taiteen tekeminen on työtä. Työhuoneelle mennään joka aamu ja sieltä poistutaan illalla. Sitten hän lisää. – Katsotaan, miten tilanne muuttuu, kun lapsi tulee kuvioihin. 49-vuotias (s. 1971) kuvataiteilija. Maalaa öljyvärimaalauksia. Kotoisin Porin Enäjärveltä. Muutti takaisin Poriin vuonna 2016 asuttuaan Helsingissä 20 vuotta. Opiskellut kuvataidetta Porin taidekoulussa ja Kuvataideakatemiassa, josta valmistui vuonna 1995. Ensimmäinen yksityisnäyttely helmikuussa 1995 Poriginal galleriassa. Samana syksynä näyttelyt myös Galleria G Helsingissä ja Gallerie Engströmissä Tukholmassa. Pitänyt näyttelyitä myös Ruotsissa, Ranskassa, Yhdysvalloissa sekä useissa eri kaupungeissa Suomessa. Maalannut julkisia teoksia Suomen eduskunnalle, korkeimmalle oikeudelle, korkeimmalle hallinto-oikeudelle, Helsingin yliopistolle, Helsingin kaupungille, Porin kaupungille, Rauman kaupungille, Suomen Kulttuurirahastolle ja Valiolle.