Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Savuava ase yhä kateissa SS-pataljoonan tutkinnassa

Vaikka Nürnbergin tuomioistuimeen saatiin joukko natsijohtajia ja monelta katkaistiin kaula, varsinkin amerikkalaismiehittäjien verkko vuoti pahasti. Kiinni saatuja rikollisia vapautettiin leväperäisen tutkinnan vuoksi. Monen suuntana oli Latinalainen Amerikka. Keskitysleirien hirmutekoihin ja massamurhiin syyllistyneitä vietti jopa Saksassa mukavan loppuelämän. Saksa maksaa edelleen eläkettä belgialaisille, ruotsalaisille ja sveitsiläisille SS-miehille. Tätä taustaa vasten ainakin mittasuhteet vääristyivät, kun Åbo Akademin dosentin André Swanströmin kirjaa Hakaristin ritarit luonnehdittiin "tutkimukseksi, joka viimein nosti suomalaisen SS-liikkeen tutkimuksen kansainväliselle tasolle". Swanström kuului hallituksen nimeämään tutkimusryhmään. Natsirikollisia etsivä Simon Wiesenthal -keskus pyysi presidenttiämme tutkituttamaan jälkiä myös täällä. Suomalainen SS-pataljoona osallistui itärintaman taisteluihin osana operaatio Barbarossaa eli Hitlerin hyökkäystä itään. Se alkoi kesäkuussa 1941. Noin 1 400 vapaaehtoisen osasto kuului Waffen-SS:ään, Ase-SS:ään. Motorisoitu pataljoona oli osa Wiking-divisioonaa, joka oli Saksan muukalaislegioona. Waffen-SS alistettiin käytännössä Wermachtille eli maavoimille. Suomalainen pataljoona oli ulkoministeriön rahoittama salainen hanke, jolla pyrittiin takaamaan Saksan tuki, mikä oli silloisista huonoista vaihtoehdoista paras. Osasto saikin lisänimen Panttipataljoona tai Witting-pataljoona ulkoministeri Rolf Wittingin mukaan. Suomalaiset näkivät hirmutekoja ja "on mahdollista", että niihin on osallistuttu. Tärkein aihetodiste on kirje, jonka epäsuorasta sanamuodosta on tehty johtopäätöksiä. Ja niiden perusteella sanomalehti Jerusalem Post valitettavasti päätyi toteamaan, että "yli tuhat suomalaissotilasta osallistui holokaustiin" eli juutalaisten tuhoamiseen. Turun yliopiston poliittisen historian professori Vesa Vares arvioi ( TS 18.2.) Swanströmin tutkimusta, jota rasittaa "taipumus liikutella todiste- ja päättelyketjuja varmoina tosiasioina". Kansallisarkiston tutkimus oli Vareksen mielestä uskottavampi. Sen toteamus, että suomalaiset "hyvin todennäköisesti osallistuivat joihinkin julmuuksiin", jättää yhä sijaa tulkinnoille. "Syytön, kunnes toisin todistetaan" -kritiikki pitää paikkansa, sillä selvitys itsekin toteaa, että "todisteet eivät riitä osoittamaan yksittäisiä tapauksia varmasti". Vareksen mukaan "juridisia tuomioita tuskin seuraisi näillä todisteilla". Vares muistuttaa myös aikaerosta: "Oman aikamme näkemyksiä ei voi siirtää menneisyyden ihmisille." Mutta todisteita ei löytänyt niin sanottu punainen Valpokaan heti sodan jälkeen. SS:n toinen, kuuluisampi osa oli SD (Turvallisuuspalvelu). Sen rintamia seuranneet Einsatzgruppet (toiminta- eli tuhoamisryhmät) mainitaan hieman huolimattomasti nyt suomalaispataljoonankin yhteydessä. Niiden arvioidaan teloittaneen noin 1,5 miljoonaa juutalaista, kommunistia, sotavankia ja romania. SD:n tehtävänä oli ns. juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu. Tärkeämpää kuin liki 80 vuotta vanhojen rintamatapahtumien tutkiminen olisi huoli nykyisyydestä. Antisemitismi lisääntyy sivistyneessä Euroopassa. Esimerkiksi Ranskan nuorista aikuisista viidennes ei ole edes kuullut holokaustista. Viime vuonna Ranskassa kirjattiin 541 juutalaisvastaista tekoa. Kasvua oli 74 prosenttia. Sama trendi on havaittu myös muun muassa Britanniassa, Saksassa, Ruotsissa ja Espanjassa. Useampi kuin joka neljäs Euroopan juutalainen on kokenut häirintää. Israeliin muuttaa joka vuosi lähes 30 000 juutalaista. Erkki Teikari Kirjoittaja on SK:n entinen päätoimittaja.