Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Paavo Rantanen käsittelee perusteellisesti Suomen poliittisen historian kriittiset hetket: yöpakkasten ajan

Kirjat Paavo Rantanen: Yöpakkaset 1958. Hyppy suomettumiseen. Atena Kustannus 2019. 214 sivua. Ministeri Paavo Rantanen (s. 1934) on kirjoittanut useita Suomen uudempaa poliittista historiaa käsitteleviä teoksia, jotka ovat saaneet hyvän vastaanoton. Ansiokas on hänen uusi, Suomen ja Neuvostoliiton suhteita sivuava vuoden 1958 yöpakkasia koskeva kirjansakin. Asiallisesti, selkeään tyyliin Rantanen käy läpi ja erittelee episodin, jota ehkä emme aikanaan viattomuudessamme täysin tajunneet. Rantasen analyysin jälkeen asiaan tuskin on paljoakaan lisättävää. Eduskuntavaaleissa kesällä 1958 nousi SKDL yllättäen suurimmaksi puolueeksi saaden 50 kansanedustajaa. Vakiintuneen tavan mukaan sen edustaja sai ensimmäiseksi tehtävän tunnustella uuden hallituksen pohjaa. Se ei johtanut mihinkään, yhteistyö tuntui kiinnostavan vain sosiaalidemokraateista lohjenneita "skogilaisia". Mutta kaikkien muiden puolueiden kesken käydyt keskustelut hallitusohjelmasta alkoivat vähitellen tuottaa tulostaja kesän lopulla ne olivat kypsät muodostamaan hallituksen, jolla oli laaja parlamentaarinen tuki. Se oli tarpeen mm. odottamassa olleiden vaativien taloudellisten ja kauppapoliittisten ratkaisujen takia. Näytti olevan syytä toiveikkuuteen. Pääministeriksi tuli kokenut, maltillisuudestaan tunnettu K.- A. Fagerholm (sos. dem.). Hallituksen nimittäjä, presidentti Urho Kekkonen ei kuitenkaan ollut tyytyväinen, kaukana siitä. Nimitysseremoniassa hän jupisi: "Tämä oli elämäni huonoin puhe, jonka olen presidenttinä pitänyt eikä paljon auta, että se oli toisten kirjoittama." Hallituksesta, jossa mukana olivat mm. eräät "tannerilaiset" ja Kokoomus, oli jätetty pois SKDL ja skogilaiset. Siitä ei Moskovassa pidetty ja Kekkonen tiesi tämän. Hän ei käynyt puolustamaan hallitusta niin kuin hänen edeltäjänsä J. K. Paasikivi oli kymmenen vuotta aikaisemmin tehnyt Moskovan ahdistaman Fagerholmin I hallituksen kohdalla. Kekkonen, jolla ehkä oli jo mielessään 1962 presidentinvaalit, ryhtyi eri keinoin hajottamaan hallitusta. Siinä hänellä oli innokkaana apuna nouseva poliitikko Ahti Karjalainen ja eräitä muita maalaisliittolaisia, joiden puoluetoverit istuivat hallituksessa. Fagerholmin hallitus hajosi sitten vuoden 1958 lopulla. Tammikuussa 1959 Kekkonen tapasi Leningradissa N. S. Hruštšovin saaden opastusta hyvien suhteiden vaalimisesta. Yöpakkasten kaltainen kriisi oli sillä erää päättynyt.