Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Metsäteollisuudella on nyt näytön paikka, ettei tule hätä käteen

Viimeistään nyt on sanottava, että ennen oli paremmin. Osasimme liikkua metsässä ja kavuta mäille ilman, että sinne oli rakennettu kestopuusta kuntoportaita. Osasimme kulkea poluilla ja väistellä kantoja ilman, että sinne oli raivattu konevoimin leveitä baanoja. Muinaisen kotikontuni Väinö osasi tehdä vaistonvaraisesti ison tarpeensakin nykytiedon valossa täysin oikein. Hänellä ei todellakaan ollut edes ulkohuussia, sillä hän piti sitä täysin tarpeettomana. Hän käväisi aamutoimillaan syvässä slaavikyykyssä viereisellä pellolla, koska ”sinne se paska kuitenkin päätyy”, kuten hän asian ilmaisi. Hän asui pikkuruisessa torpassa, jossa oli yksi huone, jonne pääsi hyvin korkean kynnyksen yli. Nurkassa oli savuttava puuliesi, joka lämmitti sekä ruoan että pytingin, jos lämmitti. Seinät oli naulattu täyteen sanomalehtiä, joita kylässä käyneet olivat tuoneet. Printtimedialla oli kaksi tarkoitusta Se toimi eristeenä, ja siitä saattoi lukea kaiken, mitä oli syytä tietää. Ja mikä parasta: lehdet oli pakko lukea seisaaltaan. Uutisen luota toisen luo oli kaiken lisäksi käveltävä, sillä lehtiä oli loppujen lopuksi aika harvakseltaan. Väinön someseinällä oli siis tervehdyttävä ja kuntouttava vaikutus sekä henkisesti että fyysisesti. Muut kyläläiset pitivät Väinöä vähän yksinkertaisena ja kylähullunakin, mutta vähänpä he tiesivät. Hänen tapansa ulostaa oli juuri se ainoa ja oikea tapa, kuten Vantaan tiedekeskus Heurekassa avattu Suoliston salaisuus -näyttely kertoo. Kyykyssä suoli tyhjenee kaikkein parhaimmin. Se on tosin tiedetty jo aiemminkin, mutta silti se on järisyttävä uutinen. Olemme pitäneet itseämme parempina ihmisinä, koska meillä ei ole ollut reikää paskion lattiassa, kuten Euroopan etelänvetelillä on ollut. Suomalaiset apuvälinekeskukset ovat täynnä jos jonkinlaista korokerengasta ja hilavitkutinta, jotta ison hädän voi poistaa vaikka pystyssä. Niiden tarpeellisuuden voi nyt ilman muuta kyseenalaistaa. Ei muuta kuin ylös, ulos ja rusauttelemaan koirien tapaan, mutta yksi ongelma on ensin ratkaistava. Pitääkö jätös kerätä biodynaamisesti hajoavaan ihmiskakkapussiin, ja mihin se sen jälkeen tungetaan? Eiköhän Metsäteollisuus ry keksi tähänkin hätään jonkin yrityskohtaisen ratkaisun, koska tulopoliittinen kokonaisratkaisu eikä edes liittokierros enää kelpaa. Ainoaksi ongelmaksi jää sen jälkeen vain se, että pitääkö pyyhkiä, vai eikö pidä? Kirjoittaja on entinen politiikan toimittaja, joka on tottunut asioimaan myös karuissa huussioloissa.