Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Pitkä protesti – periaatteellisuutta vai silkkaa kylähulluutta?

Rasismi, poliisiväkivalta ja suurkaupunkien mellakat. Yhdysvaltain uutisotsikoiden lukemisesta tulee surullinen olo. Eletäänkö nyt vuotta 2020 vai vuotta 1967? Kesä 1967 elää populaarikulttuurissa omaa elämäänsä hippien ”rakkauden kesänä”. Suurkaupunkien afroamerikkalaisten slummeissa tunnelma ei tosin ollut kovin rakkaudellinen. Poliisiväkivallasta alkaneet protestit johtivat mellakoihin ja kuolonuhreihin. Seuraavan vuoden huhtikuussa Martin Luther King Jr. ammuttiin Memphisissä Lorraine-motellin parvekkeelle. Ampuja oli James Earl Ray, mutta yhä kiistellään, oliko takana myös laajempi salaliitto. Kansalaisoikeustaistelijan murha jätti syvän trauman maan politiikkaan ja kulttuuriin. USA:ssa on lähes tuhat Kingin mukaan nimettyä katua. Tammikuun kolmas maanantai on hänen kunniakseen nimetty kansallinen vapaapäivä. Traaginen kuolema teki Kingistä pyhimyksen, vaikka omana aikanaan hän oli myös kiistelty hahmo. Afroamerikkalainen yhteisö ja kansalaisoikeusliike menetti tuolloin näkyvimmän puolestapuhujansa. Järkytys se oli myös niille valkoisille, joille King symboloi rauhanomaisen muutoksen mahdollisuutta. Elvis Presley itki kuultuaan Kingin murhasta kotikaupungissaan. Julkista poliittista kommentointia vältellyt Elvis oli Kingin ihailija – toki vain yksityisesti. Elviksen muisto näkyy nykypäivän Memphisin turismissa ja katukuvassa. Kingin muisto näkyy erityisesti kansalaisoikeustaistelun museossa, jota alettiin rakentaa 1980-luvun lopulla Lorraine-motellin tontille. Motellin parveke, johon King ammuttiin, on entisöity vastaamaan dokumenttielokuvien kuvia. Kaikki eivät kuitenkaan hyväksyneet Kingin murhapaikan turismia. Maaliskuun alussa tapasin Memphisissä museon edustalla afroamerikkalaisen naisen, joka vaati bannereissaan museon boikotointia. Protestoija oli Jacqueline Smith, joka oli aikanaan työskennellyt Lorraine-motellissa. Hänen mielestään kalliin museon rakentaminen häpäisi Kingin muistoa. Rahat olisi pitänyt antaa mustien köyhien asuinalueiden tukemiseen. Smith oli aloittanut protestinsa vuonna 1988. Hän on seissyt murhapaikan edustalla yli 32 vuotta. Erikoisin piirre Smithin yksinäisessä protestissa on sen kohde. Kansalaisoikeustaistelun museo on perustettu kunnioittamaan Kingin elämäntyötä. Smithin sinnikkyyden voi tulkita ihailtavaksi periaatteellisuudeksi tai silkaksi kylähulluudeksi. Ehkä kyse on molemmista. Smith oli kuitenkin maaliskuussa ajan hermolla. Hänellä oli kasvoillaan koronamaski. Kimmo Ahonen Kirjoittaja on projektipäällikkö ja filosofian tohtori Tampereen yliopistossa Porin yliopistokeskuksessa.