Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Kirjan kuunteleminen antoi minulle täydellisen parisuhteen, kiltimmät lapset ja toimivamman työtiimin

Tämä on kirjamainos, josta ei ole maksettu mulle senttiäkään. Annettu kyllä on. Olen saanut täydellisen parisuhteen, kiltimmät lapset ja toimivamman työtiimin kuunneltuani Idiootit ympärilläni -kirjan. Ja löytänyt sisältäni idiootin. Kirja kertoo ihmisten erilaisista persoonallisuuksista. Miten tulla paremmin toimeen itsensä ja muiden kanssa ymmärtämällä eri ihmisten erityispiirteet – hyvässä ja pahassa. Kirja luokittelee meidät väreihin: sininen, vihreä, keltainen ja punainen. Trombimaisesti eskaloituvat tunnepuuskani ovat paiskanneet mut nurkkaan monesti. Spontaani reagointi on saanut aikaan toki myös hyvää. Innostumisellani ei ole rajoja, vaan se tarttuu ruttomaisesti muihin. Olen luovia vitsejä ja omaa ääntäni palvova keltainen. Itsekeskeinen ja kärsimätön. Rakastan ihmisiä ja toimivia asioita. Vihaan käyttöoppaita. Olen tunneihminen. Olen parhaimmillani muiden seurassa ja pahimmillani maailman hirveintä seuraa eli aivan sietämätön. Mieheni on punainen. Hän vihaa ihmisiä. Tämä johtajatyyppi vaikuttaa empatiakyvyttömältä ihmissaatanalta, mutta ei ole, koska raivokohtauskin on tunne. Kaikista väreistä punaisella on idiootteja ympärillään eniten, typeryksiä joiden tehottomuutta hän ei kestä. Mutta punainen on myös helpoin ihmistyyppi, koska hän erottaa asiat ja ihmiset toisistaan. Hän vastaa kun kysytään, ei jätä mitään rivien väliin. Konstailemattomuus helpottaa kommunikaatiota: kun punainen rakastaa, hän sanoo rakastavansa. Lapsemme ovat kaikki erivärisiä. Poikani on kaltaiseni taivaanrannanmaalari, kainalopieruja päästelevä herhiläinen, joka rakastaa huomiota. Pikkupoikapuoleni on konfliktikammoinen vihreä, jolla on ymmärtävä katse ja ainoa perheessämme joka tekee mitä pyydän. Tytärpuoleni on väärälle vuosisadalle syntynyt sininen insinööri, joka tietää kaikesta kaiken. Kymmenvuotiaana hän on kiinnostunut naisten oikeuksista, kuuntelee radiota, lukee sanomalehteä ja omasta mielestään syö riskejä aamupalaksi laskemalla rinnettä alas hitaammin kuin Neumann puhuu. Ihmiset ympärilläni ovat muuttuneet väreiksi. Opus on tuhonnut liitostamme rikkaat riidan siemenet. Riidanhakuisuus on ohjelmoitu sisääni: mikään ei ole mielestäni niin tylsää kuin olla aina samaa mieltä. Nyt kun vauhdikkaan tappelun aikana heitän lautasen, ottaa mies siitä kopin ja sanoo ymmärtävänsä. Turhauttavaa. Silti, kirjan avulla kaikki voivat ymmärtää lapsiaan, parisuhdettaan ja työtään paremmin. Punainen hortoilee kotona jälleen luurit päässään. Kysyn ajatuksistaan pysähtyvältä mieheltäni mitä hän tällä kertaa kuuntelee. Merkityksellisen pistävän tuijotuksen saattelemana hän sanoo: ”Psykopaatit ympärilläni”. Räjähdän nauruun. Spontaani nauru on muuten todiste siitä, ettei ole psykopaatti. Psykopaatti ei kykene antamaan moiselle tunteelle valtaa. Huh, keltainen kuittaa.