Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Satakunta ei ole mikään ”hylkysyrjä” eikä suurimmassa vaaravyöhykkeessä, mutta hereillä pitää olla

Leijonanosa kotitalouksien varallisuudesta on kiinni kiinteistöissä, tonteissa, maassa ja asunto-osakkeissa. Oma koti omassa omistuksessa on pitkään ollut kansallinen hyve. Arvonnousu on ollut aiemmin itsestäänselvyys. Sijoitus omaan kotiin on ollut kannattavaa asuinpaikasta riippumatta. Näin ei ole enää. Kodin arvo riippuu yhä enemmän postiosoitteesta. Asuntoja on riittävästi, mutta ne sijaitsevat kysyntään nähden väärissä paikoissa. Asuntomarkkinoiden käännekohta oli 2010-luvun vaihteen finanssikriisi, jonka jälkeen markkinat ovat eriytyneet karkeasti neljään koriin: pääkaupunkiseutuun, muihin kasvukeskuksiin, maakuntakeskuksiin ja muuhun maahan. Vuokra- ja myyntiturvan toimitusjohtaja Timo Metsola on sanoittanut tämän kehityskulun jäätävällä tavalla. Hänen mukaansa väestöään menettävillä alueilla asuntoihin pitäisi suhtautua kuin käytettyihin autoihin. Asunnolla voi olla suuri käyttö- ja tunnearvo, mutta heikko jälleenmyyntiarvo. Oma koti herättää suuria tunteita. Tunnetasolla on vaikea hyväksyä, ettei edes hyvin pidetyn asunnon tai kiinteistön arvo enää automaattisesti nouse, jos paikka tai osoite on väärä. Ei ole helppo hyväksyä ajatusta, ettei oma asunto tuokaan vanhuuden turvaa tai ettei lapsille jää perittävää. Asuntomarkkinoiden isojako on kiusallinen tosiasia eikä muutu muuksi silmät sulkemalla. ”Talo jäi, arvo lähti” on todellisuutta jo siellä täällä. Oma asunto on toisin sanoen riskisijoitus siinä missä mikä tahansa sijoitus, jonka arvo määräytyy markkinoilla. Ja markkinat olemme me ihmiset, jotka teemme asumiseen ja paikkaan liittyviä valintoja -toki luotottajien määrittelemissä puitteissa. Suomessa on noin 2,7 miljoonaa vakituisesti asuttua asuntoa. Asuntoekonomistien arvioissa noin miljoona asuntoa sijaitsee alueilla, joissa reaalihinnat polkevat paikoillaan tai laskevat. Tämä tarkoittaa suomeksi sanottuna varautumista omaisuuden arvon laskuun, pitkiin myyntiaikoihin, käyttötarkoituksen muutoksiin ja niin edelleen. Kyse on tikittävästä aikapommista, jonka purkamiseen ei ole helppoja ratkaisuja. Ehdotukset asuntojen arvon laskun korvaamisesta ”romutuspalkkioilla” tai ”purkuavustuksilla” muuttotappioalueilla vaikuttavat useimmista ihmisistä luonnottomilta. Suomen aluerakenne muuttuu nopeammin kuin vuosikymmeniin kaupungistumis- ja keskittymiskehityksen vuoksi. Satakunta ei ole mikään ”hylkysyrjä” eikä suurimmassa vaaravyöhykkeessä, mutta hereillä pitää olla. Alueen väestö vähenee, vanhenee ja keskittyy, mutta hyvä talous- ja työllisyysvire toimii toistaiseksi tuulensuojana. Kirjoittaja on alue- ja väestönkehityksen asiantuntija ja valtiotieteen tohtori.