Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Rengastaja Eriksson on lähettänyt käsistään lentoon kymmeniä tuhansia lintuja – lintuharrastaja kulkee kiikarit mukanaan niin mustikassa kuin Kanariallakin

Asko Eriksson sanoo olevansa huono matematiikassa. Siinä mielessä tuntuu hauskalta kuunnella, kuinka paljon mies muistaa vuosilukuja ja kertoo asioista käyttäen numeroita. Tämä luontoihminen aloitti lintujen rengastamisen virallisesti 70-luvulla. Sen jälkeen on tullut rengastettua 70000 siivekästä. Työ jatkuu taas tänä kesänä eikä loppua näy. Saattaa olla hyvinkin niin, että Eriksson Meri-Porista ehtii vielä rengastaa linnun meille jokaiselle porilaiselle. Kaikki alkoi vuonna 1969, kun melkein 13-vuotias Asko Uniluodosta löysi uuden harrastuksen. Päivittäin löytyi uusia ääniä ja näköhavaintoja lähinnä Uniluodosta ja Kaanaasta. Kaikki on ylhäällä vihossa alkuhetkistä lähtien tähän päivään. Tosin tietotekniikka on jo tullut avuksi tässäkin asiassa. Vihoista käy ilmi sekin, että heti ensimmäisenä syksynä havaintoja tehtiin Yyterissä. Polkupyörä oli ahkerassa käytössä. – Kaupungista paikalle pyöräili muutaman vuoden vanhempia poikia myös linturetkelle, ja näin alkoi tulla alan harrastajia tutuksi laajemmaltakin alueelta, hän muistelee. – Porin lintutieteellinen yhdistys oli perustettu kymmenen vuotta aiemmin, ja sillä oli hyvin innokkaat vetäjät. Esimerkiksi minua myös opettaneet opettajat Ilkka ja Pirkko Lilja olivat näitä innokkaita lintuihmisiä, hän perustelee hämmästelijälle sitä, miten joku asia voi viedä nuoren pojan niin mennessään Manner-Suomen vanhin lintutieteellinen yhdistys perustettiin Porissa nimenomaan rengastamaan lintuja, mutta rengastukseen Eriksson tutustui Yyterissä hämäläisin voimin. – Oltiin Holman Ollin kanssa pyöräilty taas linturetkelle Yyteriin. Nähtiin, kun tamperelainen Jaakko Syrjänen rengasti kahlaajia. Hän otti meidät föliin. Pääsin ensimmäistä kertaa ottamaan linnun käsiini, ja siitä se innostus alkoi. Helsingin yliopiston eläintieteelliselle museolle on Erikssonin aikuisiällä lähtenyt tietoa vuosittain, aluksi Yyteristä ja Säpistä ja viime vuodet Kirrinsannasta. Kirrinsannasta, Hilskantornista ja alueen rannoista on tullut miehen ominta aluetta. Jos ei tottumaton löydä alueelta lintuja, ainakin lintumiehen voi yhyttää joko kiikaroimassa tai rengastamassa. – Säpissä en ole käynyt enää moneen vuoteen, noin 20 vuoden ajan siellä asemanhoitajanakin toiminut mies sanoo. – Pisin Säpin jakso oli vuoden 79 syksyllä, kun olin siellä neljä viikkoa peräkkäin. Neljän jo aikuisen lapsen isä muistelee viettäneensä Säpissä kesäisin aina viikon perhelomankin siten, että mukana oli myös sukulaislapsia. Kivaa oli, mutta ei niin kivaa, että yhdestäkään lapsesta olisi tullut lintuharrastajaa. Viisi lapsenlasta ovat vielä niin pieniä, ettei isoisä osaa sanoa, tuleeko kenestäkään kaveria torniin. – Olemme me piharuokintapaikalta rengastaneet tali- ja sinitiaisia. Siinä on saanut vähän silittää linnun päätä, Eriksson hymyilee. Jos on pihan sinitiainen vielä pienelle ihmiselle ihme, vilisee isoisän ihmeiden listassa sellaisia nimiä, ettei tavallinen ihminen ole juuri kuullut. Viimeksi Eriksson on törmännyt itselleen uuteen lajiin lokakuussa viime vuonna Pietniemen Maaviikissä. Se oli arotasku. Tundravikla tunnettiin vielä parikymmentä vuotta sitten alaskanviklana. Mieleen on painunut sellaisen löytyminen tuolloin syksyllä Yyteristä. Viisi päivää paikalla pysynyt ihme keräsi väkeä kauempaakin sitä ihailemaan. Suomen ensimmäisen taigarautiaisen Eriksson löysi Säpistä lokakuussa 1975. Tosin silloin sen nimi oli vielä vuorirautiainen. – Se tuli verkosta rengastettavaksi. onneksi oli pari kaveria Porista mukana ja muutama turkulainenkin lintuharrastaja paikalla. Sain todistajan löydölle. yhdessä otettiin tuntomerkit talteen, hän muistelee ainoaa Suomen pinnaansa aikaan ennen kännykkäkameroita. Kovin pitkälle ei enää viitsi uutuuksien perässä rientää, mutta Uralin toiselta puolelta tullut mustakurkkurautiainen vei aikanaan Varkauteen saakka. – Oli talvi, ja lintu oli omakotitalon takapihalla. Kaikki bongaajat katselivat sitä omakotitalon olohuoneen ikkunan läpi lämpimästä, ja isäntäpari keitti meille kahvia. Jokainen antoi vähän kahvirahaa. Taisivat tehdä kivan tilin. Kymmeniä tuhansia lintuja rengastaneen miehen nimilistaan kuuluu myös kaukaisia paikkakuntia. Eriksson voi ylpeänä sanoa, että ensimmäinen Suomessa rengastettu lintu, joka löytyi Amerikasta asti oli hänen rengastamansa. – Se oli suokukko, jonka olin rengastanut elokuussa 1975 Yyterissä. Toukokuussa 1976 se löytyi siipirikkona New Foundlandista Kanadasta.