Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Forssalainen kierrättää vuodessa 17 kiloa pakkauksia, turkulainen alle viisi

Pakkausjätteen kierrätyksessä näyttää olevan huimia eroja eri kunnissa. Tusinan kaupungin vertailussa aktiivisimman ja laiskimman välinen ero on lähes nelinkertainen. Pyysimme Suomen Pakkauskierrätys Rinki Oy:ltä pakkausjätteen keräyslukuja 12:sta Lännen Median lehden kotikaupungista. Kärkipaikkaa pitää Forssa, jossa pakkausjätettä kertyy vuodessa 17 kiloa asukasta kohden. Määrä on ylivoimainen, sillä kakkoseksi tulleessa Hämeenlinnassa päästään 12,5 kiloon. Perää pitävät Tampere (5,4) ja Turku (4,6 kiloa asukasta kohden). Ero kärkikuntiin on siis erittäin suuri. Keskiarvo vertailumme kaupungeissa on runsaat kahdeksan kiloa asukasta kohden. Osa selittyy kuntarajoilla ja kerrostaloilla Rinki onkaupan ja teollisuuden palveluyhtiö, joka toteuttaa pakkauksiin liittyvää tuottajavastuuta käytännössä. Pääasiassa kauppojen pihoille sijoitettujen ekopisteiden verkoston pitäisi olla tasainen eri puolilla maata. Siksi kaupunkien väliset erot eivät selity ainakaan keräysverkostolla. Tilasto ei toisaalta kerro koko totuutta. Forssasta vastaavassa Loimi-Hämeen Jätehuollossa voittajalukema aiheuttaa hiukan hämmennystä. Osa kierrätyskiloista saattaakin tiedottaja Tiina Metsäpuron mukaan olla vertailussamme vähän väärässä lokerossa. – Forssassa käydään paljon kaupoilla naapurikunnista, ja samalla saatetaan jättää pakkausjätteet keräyspisteeseen. Ringin operatiivinen johtaja Pertti Tammivuori huomauttaa, että useimmissa kunnissa isoilla kiinteistöillä on oltava erilliset keräysastiat esimerkiksi kartongille ja lasille. Näiden jäte ei ole mukana Ringin keräyspisteitä koskevissa vertailuluvuissa. Varsinkin suurissa kaupungeissa isojen kerrostalojen osuus asutuksesta on suuri, mikä selittänee niiden huonoa menestystä vertailussa. – Pienemmissä kunnissa käytetään enemmän Ringin ekopisteitä. Ihmisten kierrätysinnostuksessakin on eroja, mutta katson, että tämä on suurin selitys. Lukujen alle kätkeytyy silti muutakin. Edes isoissa kaupungeissa varsinkaan muovin kiinteistökohtainen erilliskeräys ei ole mikään sääntö. Erityisesti muovin osuudessa isoja eroja Kuntien jäteratkaisuilla ja niihin liittyvillä määräyksillä saattaakin olla oleellinen rooli hyötyjätteen keräysluvuissa. Tuottajavastuun alainen pakkausjäte ei oikeastaan kuulu kunnalliseen jätehuoltoon. Asukkaiden kierrätysinnon lisäksi jätehuoltomääräykset kuitenkin vaikuttavat siihen, paljonko kierrätyskelpoista hyötyjätettä päätyy sekaroskikseen. Kerättyjen kilojen lisäksi kuntien välillä isoja eroja on eri pakkausjakeiden (kartonki, lasi, metalli ja muovi) osuudessa Erityisen silmiinpistävää on esimerkiksi se, että Vaasassa pakkausmuovin osuus kerätystä jätteestä on vain seitsemän, Kokkolassa kymmenen ja Seinäjoella 14 prosenttia. Näin on siitä huollimatta, ettei määräyksiä muovin kiinteistökohtaiseen erilliskeräykseen ole. Muissa kunnissa lukema on enimmäkseen parinkymmenen prosentin luokkaa ja Tampereella jopa lähes 30 prosenttia. Pyysimme alueiden jätehuoltoa linjaavista Vaasan seudun jätelautakunnasta ja Pohjanmaan jätelautakunnasta näkemyksiä alhaisiin muovinkeräysosuuksiin, mutta lomien vuoksi kommentteja ei saatu. Kunnissa määräyksiä laidasta laitaan Juuri muovipakkausten merkitys on suuri, kun Suomi yrittää saada kiinni yhä tiukkenevia EU:n kierrätysvelvoitteita. – Biojätteen jälkeen muovissa on eniten parantamisen varaa, Tammivuori toteaa. Suhtautuminen muovipakkauksiin on silti kuntien jätehuoltomääräyksissä yllättävän erilainen. Selvä vähemmistö velvoittaa asuinkiinteistöjä muovin erilliskeräykseen. Hämeenlinnaa tai Forssaa koskevissa jätehuoltomääräyksissä velvoitetta ei ole, ei myöskään Tampereella, Vaasassa, Oulussa, Raumalla tai Rovaniemellä. Esimerkiksi Kajaanissa sen sijaan määrätään muovin erilliskeräykseen jo neljän, Porissa kymmenen ja Turussa kahdenkymmenen asunnon kiinteistöt. Seinäjoella velvoite on harkinnassa. Energiajätteen keräys väistyy - paitsi Kokkolassa Kiinteistökohtaisen muovinkeräysvelvoitteen lisäksi joillakin kunnallisilla jäteyhtiöillä on lisäksi omia muovipakkausten keräyspisteitä. Tammivuori vakuuttaa, että muovipakkausten erilliskeräykseen heitetyt jätteet päätyvät näissäkin tapauksissa tuottajayhteisölle. Sieltä kaikki raaka-aineeksi kelpaava myös kiertää muoviteollisuudelle. Energiajätteen keräyksen kohdalla on toisin: näihin astioihin heitetyt muovipakkaukset poltetaan. Valtakunnallisesti energiajätteen erilliskeräys on hiipunut erityisesti siksi, että muovi halutaan mieluummin kiertämään raaka-aineena. – Niissä kunnissa, joissa energiajätettä edelleen kerätään, tämä näkyy meidän keräyspisteillämme, Tammivuori kertoo ja viittaa vähäisempään pakkausmuovin kertymään. Vertailukunnissamme energiajätteen erilliskeräystä ei kuluttajille enää olekaan muualla kuin Kokkolassa, jossa se aloitettiin viime vuonna. Alueen jätehuollosta vastaa kuntayhtiö Ekorosk Oy, joka valmistaa energiajätteestä polttoainetta alueelliselle rinnakkaispolttolaitokselle. Muovi on harmillisen hyvää polttoainetta Monilla kunnilla onkin jätehuolto- tai energiayhtiöidensä kautta suora yhteys jätteenpolttoon. Esimerkiksi Seinäjoki ja Vaasa ovat osakkaina jätevoimalassa, joka tuottaa kolmanneksen Vaasan kaukolämmöstä. Oulun kaupunki on niin ikään alueellisen jätevoimalan omistajia, samoin Tampere. Tällä hetkellä ulkomaille saakka jätteitä laivaava Lounais-Suomen Jätehuolto valmistelee omaa, suurta jätevoimalaa Saloon. Muovi on tehokasta polttoainetta rahanarvoiseen sähkön- ja lämmöntuotantoon. Siksi toisinaan on epäilty, että jotkin kunnat hyötyisivät tuottajavastuun alaisen muovin riittävästä "vuotamisesta" polttolaitoksiin. Vaikka niin sanotussa jätehierarkiassa materiaalikierrätys ajaa energiakäytön yli, ei muovipakkausten kulkeutumista jätevoimaloihin olekaan kaikissa kunnissa ainakaan määräysten tasolla yritetty kovin aktiivisesti estää. Muovinkeräys on yhä tuore asia Kaikkien kuntien määräykset eivät ehkä ole päässeet vielä ajan hermolle. Tammivuori muistuttaa, että muovinkierrätys on vielä tuore asia. – Siitä alettiin puhua vasta vuonna 2016, kun kartongin ja metallinkeräys on ollut esillä jo 90-luvulta asti. Tammivuori arvelee, että muovin kiinteistökohtainen keräys yleistyy, kun kunnat uusivat jätehuoltomääräyksiään. Osa eroista voi selittyä myös kunnallisten jätehuoltoyhtiöiden viestinnällä, joka tosin noudattanee yhtiöiden strategiaa. Ainakin Forssan suunnalla uskotaan vakaasti kuluttajaneuvontaan. – Teemme aktiivisesti töitä kentällä ja kyselyjä tulee puhelimitse paljon. Korostamme kuluttajien neuvonnassa ehdottomasti pakkausjätteen viemistä Ringin pisteisiin, Tiina Metsäpuro sanoo. – Kierrätyksen korostaminen on meille ihan ykkösasia. Ringin keräyspisteisiin tuodut kartonki, lasi, metalli ja muovipakkaukset asukasta kohden Lännen Median lehtien alueella vuonna 2018. Suluissa muovipakkausten osuus. Porin ja Rauman lukuja ei ole saatavilla erikseen. Niiden sijaan on käytetty koko Satakunnan lukemia. Forssa 17 kg (20%) Hämeenlinna 12,5 kg (21%) Seinäjoki 11,5 kg (14%) Kajaani 10,1 kg (15%) Satakunta 9,4 kg (23%) Rovaniemi 8,2 kg (21%) Oulu 7,3 kg (20%) Vaasa 6,8 kg (7%) Kokkola 6,0 kg (10%) Tampere 5,4 kg (28%) Turku 4,6 kg (20%)