Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Pesisvälierissä isoilla pommeilla saa paremman ilotulituksen – Pesäkarhut on pelannut hyvin, mutta sekään ei nyt riitä

Yksinkertaistaen Manse PP:n ja Pesäkarhujen välieräsarjan kaksi ensimmäistä ottelua voisi paketoida näin: Senteistä tai jopa millimetreistä kiinni. Pelien viimeiset tilanteet ja lopulliset ratkaisut ovat kummassakin kohtaamisessa olllet lähes kirjaimellisesti hiuskarvan varassa. Mutta onko se koko totuus? Ei ole. Ennen yksittäisiä pelien päättäviä tilanteita, ehditään pesäpallo-ottelussa nähdä satoja pelisuorituksia ja kun puhutaan superpesiksen välieristä niin lähes jokaisen niistä pitää olla oman joukkueen kannalta onnistunut, jotta voitto tulee. Virheisiin ei ole varaa ja voittavia suorituksia on pystyttävä tekemään paineiden alla. Ja juuri näiden seikkojen vuoksi ottelusarja on nyt Manselle 2–0. "Tässä ilotulituksessa Manse PP on ladannut taivaalle ne näyttävimmät pommit" Kummatkin ottelut ovat olleet naispesäpalloilun lähes täydellistä ilotulitulitusta. Upeita suorituksia on tullut molemmilta lähes liukuhihnalta niin mailan varressa kuin ulkokentälläkin. Tässä ilotulituksessa Manse PP on kuitenkin ladannut taivaalle ne näyttävimmät pommit, joista valtaosa on tullut aivan odotetustikin Virpi Hukan suorituksilla. Sunnuntain nähtiin täydellinen esimerkki siitä, miksi Hukka kruunataan kauden jälkeen vuoden pesäpalloilijaksi. Mansen ykkösvaihtaja pelasi jopa omaan tasoonsa nähden täysin mykistävän ottelun. Olkoonkin, että kahdesta kunnaristaan ensimmäisen hän sai Pesäkarhujen ulkokentän pienellä avustuksella. Kun vielä Hukan lisäksi Manselta löytyy sisäpelistään lyöntivoimaa lähes koko yhdeksikön verran, on Pesäkarhujen ulkokenttä jatkuvassa paineessa. Pesäkarhut ei ole välierissä huonosti. Itse asiassa kahdessa edellisessä pelissä on nähty porilaisjoukkueelta kauden parasta pesäpalloa. Pelinjohdon kikkapankista on kaivettu takatilanteen ulkopelikuvion muutokset ja sisäpeliinkin on löydetty yllättävämpiä ratkaisuja. Osa näistä on toiminut valtavan hyvin, osa hieman vaihtelevammalla menestyksellä. Ikävä fakta porilaisten kannalta on vain se, että kauden paras pelaaminenkaan ei ole tällä kertaa riittänyt. Omien onnistumisten lisäksi myös vastustajan peliä pitäis pystyä rikkomaan. Pesäkarhujen lähtökohta Mansen pelin rikkomiselle on ulkopelissä. Kun jatkuvan paineen sijaan paloja saadaan muualtakin kuin kotipesästä, nousevat porilaisten mahdollisuudet aivan uudelle tasolle. Sisäpelissä pelinjohtaja Sami Österlundin on jatkossa pakko painaa panoksensa käytännössä kokonaan ykköskärjen varaan ja niihin pelaajiin, jotka ovat ratkaisurooleihin istutettu. Tämä valinta nähtiinkin jo sunnuntain pelin toisella jaksolla. Totuuden nimissä on melko epätodennäköistä, että Pesäkarhut pystyisi kääntämään kolme seuraavaa ottelua itselleen. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole.