Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

”Jonotat tänne vaikka viisi tuntia ennen kuin teet itsellesi mitään” – Kun ihminen hädän hetkellä tarvitsee apua, tulisi sen olla saatavilla paljon nykyistä nopeammin

Olen soittanut elämäni aikana kahdesti mielenterveyden ongelmiin keskusteluapua tarjoavaan kriisipuhelimeen . Ensimmäisellä kerralla roikuin linjoilla pari tuntia saamatta koskaan vastausta. Toisella kerralla onnisti, sillä jonotusaika kriisipuhelinpäivystäjän puheille kesti "vain" reilun tunnin. Keskustelumme ei ollut puolta tuntia pidempi, mutta se laittoi pisteen tilanteelle, joka pahimmillaan olisi voinut kärjistyä itsensä satuttamiseen. Puhelun lopuksi kriisipuhelinpäivystäjä pyysi anteeksi sitä, että olin joutunut odottamaan niin kauan. Tällaista tämä valitettavasti on, hän huokaisi. Se, mitä hän sen jälkeen sanoi, on kuitenkin jäänyt kummittelemaan: – Mutta silti, jonotat tänne vaikka viisi tuntia ennen kuin teet itsellesi mitään. Okei? Pula mielenterveyspalveluista ei ole millään tavalla uusi asia, mutta kulunut vuosi on tehnyt siitä jälleen näkyvämmän ongelman. Korona-aika teki yksinäisistä entistä yksinäisempiä, ahdisti jo valmiiksi ahdistuneita ja masensi niitä, joiden elämä muuttui sen vuoksi huonompaan. Kriisipuhelimeen tulleiden soittoyritysten määrä kasvoi tänä keväänä merkittävästi viime vuodesta. Yle uutisoi kesäkuussa, että tilanteet puhelinlangoilla ovat aiempaa vakavampia . Viime joulukuussa Satakunnan Kansan haastattelemat kriisipuhelinpäivystäjät kertoivat, että itsetuhoisten määrä asiakaskunnasta on kasvanut huimasti . Keskusteluiden välissä työntekijä ehtii tuskin hengähtää, kun puhelin jo soi taas. Auttajia on yksinkertaisesti liian vähän siihen nähden, kuinka moni apua ja tukea tarvitsee. Oman kokemukseni perusteella hetki, jona ihminen soittaa kriisipuhelimeen on se jossa hänellä ei ole ketään muuta, johon turvautua. Sellaisessa hetkessä ihmisellä ei ole aikaa odottaa viittä tuntia – ei välttämättä ole edes yhtä. Kun tilanne on päällä, kello on kolme aamuyöllä ja ihminen on yksin ajatustensa kanssa, kriisipuhelin on käytännössä ainoa matalan kynnyksen vaihtoehto. Palvelun, joka potentiaalisesti pelastaa ihmisten henkiä, ei pitäisi olla näin vaikeasti tavoitettavissa.