Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Paavo osallistui 600 kilometrin ihmisketjuun, kun Baltian kansat vaativat vapauttaan: ”Ei kahta miljoonaa ihmistä olisi voitu Siperiaan viedä”

Paavo Nael , 47, istuu tallinnalaisessa kahvilassa. Hän syö lounaskeittoa ja palaa ajassa taaksepäin 30 vuotta. Tuolloin hän osallistui Tallinnasta Riikan kautta Vilnaan kulkeneeseen 600 kilometriä pitkään ihmisketjuun, jolla ja jossa vaadittiin vapautta Baltian kansoille. – Vanhoilla ihmisillä oli muisti siitä, millaista elämä oli ollut ennen sotaa. He puhuivat itsenäisyydestä ja vapaudesta. Ehkä he pelkäsivät ryhtyä mihinkään; siitäkin heillä oli muisto. Mutta meissä nuorissa oli tuli ja henki. Että menemme ja teemme jotakin suurta ja ainutlaatuista yhdessä. Jotakin, jota ei ole tehty koskaan aikaisemmin, Nael kertoo mietiskellen tuntojaan päivämäärältä 23.8.1989. – Halusimme, että kaikki näkevät ja me itse tunnemme sen, mitä teemme. Naelin puhe saa kuulijassa liikutusta aikaan. Silmät kostuvat, käsivarret menevät kananlihalle. Nael puhuu rauhallisesti ja ylpeästi. Hän on pukeutunut sini-musta-valkoiseen t-paitaan, Viron väreihin. – Se oli ensimmäinen mielenosoitus, johon osallistuin ja olin mukana itseni ja kansani puolesta. Emme olleet tyytyväisiä elämäämme, Nael kertoo Neuvosto-Viron arjesta. Tuosta mielenosoituksesta lähes päivälleen kaksi vuotta myöhemmin Viro oli jälleen itsenäinen. Maa vapautui 20.8.1991 yli viisikymmenvuotisesta miehityksestä, kuten historia Virossa asian kertoo. Monet maat eivät koskaan olleet virallisesti tunnustaneet Baltian maiden liittämistä Neuvostoliittoon. Suomikin katsoi 1990-luvun alussa, että vuonna 1920 itsenäistyneelle Virolle tuolloin annettu tunnustus oli voimassa. Mietitty päivämäärä Baltian ketju, viroksi Balti kett, oli rauhanomainen mielenosoitus. Kansa sananmukaisesti lähti kaduille ja teille. Neuvostoliiton yhteiskunta oli jo hieman vapautunut, rapistumassa hyvää vauhtia ja Baltiassakin haaveiltiin itsenäisyydestä. Mielenosoituksen ajankohta oli tarkoin mietitty. Tuolloin tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Natsi-Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat Eurooppaa keskenään. Molotov–Ribbentropp-sopimuksena tunnetussa asiakirjassa sovittiin, että muun muassa Suomi ja Viro kuuluvat Neuvostoliitolle. Puolan maat jakoivat keskenään. Asiakirjassa käsiteltiin myös Romanian kohtalo. Virallisesti kyse oli Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksesta, mutta sen salaisessa lisäpöytäkirjassa sovittiin kuuden maan kohtalo. Sopimus sai historian kirjoihin nimensä kummankin maan ulkoministerin mukaan. Sopimuksen allekirjoittamisesta kului yhdeksän päivää, kun toinen maailmansota alkoi Saksan hyökätessä Puolaan. – Muistan, kuinka tuosta sopimuksesta puhuttiin paljon kolmekymmentä vuotta sitten. Sehän oli se, josta alkoi lopulta sota, Paavo Nael sanoo. Baltian ketju lisättiin YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön Unescon Maailman muisti -kulttuuriperintörekisteriin vuonna 2009. Se tarkoittaa sitä, että tämän rauhanomaisen mielenosoituksen on katsottu olleen merkittävä maailmanlaajuisille yhteisille arvoille. ”Emme pelänneet” Paavo Nael muistaa Baltian ketju -päivän kauniina ja aurinkoisena. Hän oli tuolloin Võhmassa, Viljandin maakunnassa Keski-Virossa kesätöissä kolhoosissa. – Siellä joku järjesti matkan kolhoosin linja-autolla paikalle, josta ketju kulki, hän kertoo. – Kun saavuimme paikalle, jouduimme hetken odottelemaan. Kuuntelimme radiosta tapahtumia Tallinnasta. Monilla ketjussa olevilla oli paristoradio mukana. Kun tuli aika järjestäytyä, hetki oli vaikuttava. – Menimme riviin ja otimme toisiamme käsistä kiinni. Ketju oli katkeamaton. Lauloimme. Viro on tunnettu laulumaa ja tämä kulttuuriperintö näkyy ja kuuluu laajalti muun muassa eri puolilla maata järjestettävillä laulujuhlilla. Kuuluisimmat ovat joka viides vuosi olevat Tallinnan laulujuhlat, jotka järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1869, tosin Tartossa. – Lauloimme yhdessä ”Eestimaa on meie kätes” eli suomeksi ”Viro on meidän käsissämme”. Nael sanoo, että kaikki sujui rauhallisesti, vaikka vähintäänkin vitsailujen kohteena oli, mitä voisi tapahtua. Karu neuvostokansanperinne oli tarttunut nuorempienkin tietoisuuteen. – Joudummeko junaan ja Siperiaan, Nael kertoo mielenosoittajien pohdiskelleen. – Mutta emme pelänneet. Koimme itsemme hyvin urheiksi. Rohkeutta oli lisännyt varmastikin myös se, että jo kaksi vuotta aiemmin kansa oli protestoinut valtiota vastaan, eikä siitä ollut seuraamuksia. Mitään väkivaltaisuuksia ei tapahtunut Baltian ketjussakaan. – Mitä ne olisivat voineet meille tehdä? Meitä oli kaksi miljoonaa ihmistä siinä ketjussa, sanoo Nael nyt. Itsenäisyysilmoitus TV:stä Jo ennen Baltian ketjua Paavo Nael ilmaisi julkisesti kantansa maansa poliittisesta tilanteesta. Kun hän lähti kolhoosiin kesätöihin, hän nousi Tallinnassa linja-autoon viron pieni lippu rintapielessään. – Vanha virolainen mies sanoi minulle, että sinulla on tuo lippu, etkä tiedä mistään mitään. Hän kysyi, että millä oikeudella sitä kannan. Tuhahtelevan vanhuksen ajatukset jäivät arvoitukseksi. Lähes päivälleen kaksi vuotta Baltian ketjun mielenosoituksen jälkeen väkijoukot suojelivat Tallinnassa televisiotornia sekä tukkivat sinne meneviä teitä. Tallinnaan Moskovassa vallankaappausta yrittäneen kovan linjan hallinnon määräyksellä lähetettyjä neuvostopanssareita pelättiin. Joukot kuitenkin vetäytyivät 21. elokuuta vuonna 1991, kun kumous epäonnistui kolmessa päivässä. Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen. Jo edellisenä iltana Viro näki hetkensä tulleen. – Kello oli 23.02. Opiskelin tuolloin Tarton yliopistossa ja olin kesäleirillä. Olimme kokoontuneet yhteen katselemaan televisiota, kuten joka ilta. Mutta se oli erityinen ilta. Parlamentin, silloisen korkeimman neuvoston, puheenjohtaja luki äänestystuloksia ja totesi, että oli äänestetty vapauden puolesta, Nael muistaa. – Olimme kaikki ihan hiljaa, emmekä heti ymmärtäneet, mitä oli tapahtunut. Se, mitä oli tapahtunut, oli että Paavo Nael ja muut leiriläiset olivat tulleet televisiohuoneeseen Neuvostoliiton kansalaisina. Kun he sulkivat television ja menivät nukkumaan, he elivät itsenäisessä, miehittämättömässä Viron tasavallassa.