Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

”Hälyttävän usein tuntuu siltä, että välttelevät katseet, vastaamattomat viestit, viime hetken perumiset ja loputon säätäminen ovat uusi normi” – Et voi olla ystävä vain silloin kun sinua huvittaa

Ihmissuhteista on tullut pelikenttä, jolla noudatetaan sääntöjä vain silloin kun se itselle sopii. Hälyttävän usein tuntuu siltä, että välttelevät katseet, vastaamattomat viestit, viime hetken perumiset ja loputon säätäminen ovat uusi normi. Kun pyytää puolitututtua lähettämään yhteisessä illanvietossa otetun kuvan, ei muistuttamisesta huolimatta saa sitä välttämättä koskaan. Pikaviestisovellusten ryhmäkeskusteluissa valikoiva reagoiminen kukoistaa: toisten viesteihin vastataan heti, toisille ei kommentoida mitään, vaikka he kysyisivät jotakin. Kaveriporukat sulkeutuvat omiin kupliinsa, joissa ulkopuolisilla ei ole väliä. Tinderistä ystäviä etsivä Jemina Pitkälä (SK 27.9.) tiivisti ongelman ytimen pohtimalla, onko ihmisistä tullut kertakäyttötavaraa. Joillekin selkeästi on. Jos piittaamatonta käytöstä kohtaa tuntemattomilta ja puolitutuilta ihmisiltä, sen pystyy vielä jotenkuten sivuuttamaan. Pidemmässä ihmissuhteessa yksipuolisuus sen sijaan satuttaa ja muuttuu pahimmillaan henkiseksi väkivallaksi. Mikään ei tahraa hyviä muistoja yhtä varmasti kuin se, että tuntee itsensä unohdetuksi ja merkityksettömäksi. Ystävyys on pohjimmiltaan sitä, että omat tarpeet ja halut eivät ole aina prioriteetti numero yksi. Vaikka aikataulujen sovittelu olisi vaivalloista, ystävien vuoksi pitää pystyä joustamaan ja tekemään edes joskus jotakin eri tavalla kuin on alun perin suunnitellut. Ystävyyden vuoksi pitää pystyä myös empatiaan. Sitä eivät ole itsepä olet valintasi tehnyt -tokaisut. Vaikka olisi vähän kiire ja väsyttäisi, pitäisi ehtiä kysymään ystäviltään mitä kuuluu. Vaihtoehtoisesti voi kertoa, että elämäntilanne on nyt tällainen, minusta ei kuulu ihan samaan tahtiin kuin ennen. Se on ainakin huomattavasti parempi vaihtoehto kuin kadota ja jatkaa kuukausien päästä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kiire ja ajoittaiset mokat ovat inhimillisiä. Väsymys on normaalia. Sosiaalinenkin ihminen kaipaa välillä ymmärrettävästi omaa aikaa ja hiljaisuutta. Ystävä ei voi kuitenkaan olla vain silloin kuin itselle sattuu sopimaan. Käytöstapoja ei voi unohtaa myöskään silloin, kun itsellä on kavereita enemmän kuin heitä ehtii tavata. Kaikilla ei ole yhtäkään ihmistä, jolle uskoutua tai jonka kanssa nauraa niin, että vatsaan sattuu. Ollaan siis ihmisiä toisillemme.