Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Tylsyys teki tilaa luovuudelle: Kymmenottelija Aleksi Salminen rakensi poikkeuskeväänä pakohuoneen mummolaansa Kokemäelle

Aleksi Salminen sai keväällä idean: Jospa perustaisi pakohuoneen. Pakohuone on viime vuosina Suomessakin yleistynyt kaveriporukoille sopiva peli tai leikki, jossa lukkojen taakse viety ryhmä yrittää päästä huoneeseen piilotettujen vihjeiden avulla ovesta ulos tietyn aikarajan sisällä. Salminen valmistui vuosi sitten luokanopettajaksi ja suunnitteli tekevänsä tämän kevään lyhyitä opettajan sijaisuuksia. Hänen kevätsuunnitelmansa menivät kuitenkin uusiksi, sillä opettajan sijaisuuksia ei ollut juurikaan tarjolla. Tylsyys teki tilaa luovuudelle. Salminen pohti ensin tekevänsä pakohuoneen vanhempiensa autotalliin Harjavaltaan, mutta äitinsä ehdotuksesta hän päätyikin valitsemaan paikaksi mummolansa Kokemäen Haavasojalla. Syntyi Porolan Pako. Mummolassa Salminen on viettänyt aikaa lapsuudesta lähtien. Hän on telttaillut lähimetsissä ja laskenut mäkeä pihassa. Pakohuone on rakennettu vanhaan navettaan, jossa on Aleksin Päivi -äidin lapsuusaikaan asunut muun muassa lehmiä, possuja, kanoja ja kalkkunoita. – Kalkkunat lähtivät Päivin perässä koulumatkallekin kerran, Aleksin mummo Irma Lahtinen kertoo. Juttu jatkuu kuvien jälkeen. Tyttärenpoikansa ideasta rakentaa vanhaan navettaan pakohuone Lahtinen innostui heti. – Minä teen omia töitäni mansikkapelloilla ja torilla. Jos olen kotona, saatan keittää pakohuoneen kävijöille kahvit, hän kertoo. Irma Lahtinen muutti tilalle miehensä kanssa vuonna 1966. – Appiukko kuuli aikoinaan kylillä, että täällä on tila myynnissä, ja me saimme sitten oman kodin. Toisen kahdesta lehmästämme mieheni sai mukaan muuttaessaan pois kotoa. Se oli silloin maataloissa tapana. Eläimet poistuivat pihapiiristä 1970-luvulla, ja vuonna 2008 navetta kunnostettiin juhlakäyttöön. Siellä on juhlittu häitä, ristiäisiä, pikkujouluja ja kekrijuhlia, mutta ajan myötä tilan vuokraaminen hiipui. Pakohuoneessa jokaisella esineellä on tarkoitus. Tavarat on koottu pihapiirin monista rakennuksista, suurin osa ullakolta. Ostamaan joutui vain lukkoja ja kaiuttimellisen videokameran, jolla voi seurata pelaajien liikkeitä ja antaa lisäohjeita. Kipinä oman pakohuoneen tekemiseen Salmiselle iski Tampereella erään pariskunnan tekemässä pakohuoneessa. Tämän kevään aikana idea nousi uudestaan mieleen. Pakohuone aukesi torstaina, ja sitä ennen koevieraiksi pääsi Salmisen kaveriporukka. Kokeilemaan pääsivät myös Salmisen vanhemmat ja mummo. – Parasta siinä minun mielestäni oli... Ei kun saanko kertoa, enpä sanokaan mitään, Irma-mummo kuiskaa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Valmistuessaan viime keväänä luokanopettajaksi Aleksi Salminen järjesti kavereilleen Amazing Race -televisio-ohjelmaa mukailevan seikkailun. Siinä kuljettiin pareittain mökkikylässä Säkylässä, ja tehtävät vaihtelivat korkean halkopinon tekemisestä suunnistukseen. Nopein pari voitti. – Kiinnostavinta on nähdä ihmisten ajatustapojen erilaisuudet. Jokainen tulkitsee asioita niin eri tavoilla. Pakohuoneen vihjeitä tehdessäni tasapainottelin siinä, ovatko vihjeet helposti ymmärrettäviä vai hieman haastavampia. Vasta monen pelikerran jälkeen näkee, ovatko ne suuren yleisön mielestä johdonmukaisia, Salminen kertoo. Salminen mietti ensin, että pakohuoneen saa kasaan viikossa–parissa, mutta päätyi tekemään töitä sen eteen kahden kuukauden ajan. Käytännön rakentamisen ja suunnittelun lisäksi piti perustaa toiminimi ja hoitaa siihen liittyviä paperitöitä. Ensin piti miettiä tarina – mistä kaikki alkaa ja mihin se päättyy. Sitten Salminen suunnitteli tehtävät ja arvoitukset siihen väliin. Se oli käytännössä ongelmanratkaisua. –Tykkään suunnitella kaikenlaista. Pakohuonetta suunnitellessani meinasi välillä unohtua syöminen, kun pääsin flow-tilaan. Tarkoitus on antaa asiakkaillekin kokemus toiseen maailmaan uppoutumisesta, 1970-luvun maalaismaisemiin pääsystä. Lisäksi tikittävä kello ja lukittu ovi luovat paineen tunnun, mikä voimistaa keskittymistä. Suunnittelutyön loppuvaiheilla Salminen vielä luki Katleena Kortesuon kirjan pakohuoneista. Avovaimon ja ystävien kanssa ratkottiin eteen tulleet pulmat. Sisko teki pakohuoneelle nettisivut ja otti mainoskuvat. – Parasta pakohuoneissa on hoksaaminen, joka alkaa pienestä aavistuksesta, että voisiko ratkaisun todella löytää ajattelemalla niin sanotusti laatikon ulkopuolelta, Salminen sanoo. Aivot pitää pakopelissä kääntää ihan tiettyyn asentoon, sillä vastaavanlaista hoksaamisen mahdollisuutta ei välttämättä tule monessa valmistellussa pelissä vastaan. Siksi ohjeet Salmisen pakohuoneeseen tulijoille on erilaiset riippuen siitä, onko vierailija jo käynyt muissa pakohuoneissa. Opettajan ammatista oli pakohuoneen suunnittelussa hyötyä. –Ehkä joskus vielä rakennan johonkin kouluun oppilaille vastaavan niin, että lisään oppimisaspektin mukaan. Porolan Pakoon alakouluikäiset tarvitsevat vielä vanhempia mukaan, Salminen kertoo.