Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri

Onko yksilökeskeisyydestä tulossa uusi kansantauti? – ”Määrätietoisuus huokuu nuorista”

Vuodenvaihteessa pelatuissa jääkiekon nuorten MM-kisoissa Suomi sijoittui neljänneksi mutta voitti lajin suurmaita vastaan pelatuista viidestä ottelusta vain yhden. Julkisessa jälkipyykissä esitettiin arvioita, ettei Suomen joukkue ollut joukkue, vaan ryhmä yksilöitä. Nuorten jääkiekkolupausten uraa rakennetaan nykyään huolellisesti. Seura- ja maajoukkuevalmentajien lisäksi työhön osallistuu usein ravinto-, luistelu- ja fysiikka-asioihin erikoistuneita yksilövalmentajia, ja taustalla vaikuttavat pelaaja-agentit ja NHL-tarkkailijat. Kehityssuunnassa on paljon hyvää, mutta joskus tilanne voi näyttää ulospäin siltä, että asioita tehdään ensisijaisesti vain itselle. Ilmiön yksi ilmenemismuoto on suomalaisten NHL-pelaajien jokakeväiset kieltäytymiset MM-kisoista. Lajin sisäpiirissä ilmiölle on keksitty nimikin: ylikorostunut individualismi. Maailma muuttuu Esiintyykö sitä vain jääkiekkokuplan sisällä vai onko suomalainen nuoriso kokonaisuutena arvioiden yksilökeskeisempää kuin ennen? Kainuun prikaatin yksikönpäällikkö, kapteeni Jukka Sahinoja on tehnyt vuodesta 2006 lähtien töitä varusmiesten kanssa. Hän tunnistaa ilmiön. – Maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana. Nykynuoret tuovat itseään esille esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tavalla, joka voi tuntua varttuneemmasta väestä vieraalta. Halutaan luoda itsestä tietynlaista mielikuvaa, tehdään brändityötä. – Tämä on aikamme ilmiö. Työelämä menee samaan suuntaan. Jos et tee itsestäsi ja tekemisistäsi numeroa, osaamistasi ei välttämättä huomata. Niin moni asian kokee, mutta niinhän se ei saisi olla. On mielestäni huonoa johtamista, jos vain äänekkäimmät noteerataan, Sahinoja arvioi. Onko yleinen velvollisuudentunne hiipuva luonnonvara? – Pahoin pelkään. Jos esimerkiksi auto on jättänyt tienpäälle, harva pysähtyy ja tarjoutuu auttamaan. – Kodin arvot siirtyvät lapsiin, sieltä se lähtee. Emme elä vanhempien ihmisten, opettajien tai muiden auktoriteettien kunnioittamisen kukoistuskautta. Muuttuva aines on Sahinojan mukaan otettu huomioon varusmieskoulutuksessa. – Varusmiehiä ei voi käsitellä yhtenä ihmismassana, vaan heidät pitää huomioida yksilöinä. Se lähtee jo ihan tavasta puhua. Kouluttajan pitää puhua varusmiehille kuin ihminen ihmisille. Yksilöistä kuitenkin pitää lopulta koostua joukko, jolla on yhteinen päämäärä. – Olen jo aikoja sitten ottanut koulutus-sanan rinnalle termin valmennus, jota käytämme yksikön koulutustapahtumien yhteydessä. Urheilijoiden auttajat Suuntaus noudattaa urheiluvalmennuksen suuntaviivoja. Modernit urheiluvalmentajat kutsuvat itseään urheilijoiden auttajiksi. Siitä ei ole pitkä aika, kun sanomalehdissä saatettiin käyttää vielä valmentaja-sanan synonyyminä käskyttäjä-sanaa. Jos arviot nuorten yksilökeskeisyyden noususta pitävät paikkansa, millainen maa Suomi on 20–30 vuoden kuluttua, kun nykyiset varusmiehet johtavat tätä maata? – Hyvä kysymys. Haluan uskoa, että fiksuja ihmisiä on tärkeissä ja päättävissä tehtävissä jatkossakin ja osataan ajatella muutakin kuin itseä. Kaveria ei jätetä. – Jos näin ei tapahdu, niin jossain vaiheessa peli on selvä ja ruudulla lukee game over, Sahinoja sanoo kielellä, jota e-urheilusukupolvikin ymmärtää. Urheilun pariin ajautuu valikoitunut joukko nuoria, kun taas Sahinoja kohtaa työssään ikäluokan koko skaalan. Osin ehkä tästä johtuen urheilevien nuorten parissa työskentelevät ovat maltillisempia arvioidessaan yksilökeskeisyyttä ajan ilmiönä. – Määrätietoisuus on mielestäni se sana, mikä huokuu nuorista enenevissä määrin. Se näkyy urheilussa, opiskelussa, työelämässä ja ylipäätään heidän elämässään. Nykyään on enemmän vaihtoehtoja, nuorten elämä voi olla itseä kehittävien ovien availua: jos joku ovi sulkeutuu, etsitään hetkessä uusi ovi avattavaksi. Urheilussa se tarkoittaa sitä, että yhä nuoremmat vaihtavat joukkueita, kaupunkeja ja jopa maita, jos se tuntuu olevan parempi ratkaisu oman uran kannalta. – Nyky-yhteiskunnassa on enemmän tilaa tällaiselle ajattelulle. Onko se huono asia? Riippuu yksilöstä ja siitä, miten asia hoidetaan kokonaisuutena. Vanhemmat ovat tärkeitä katalysaattoreita, Jari Mäkelä arvioi. Mäkelä on porilainen urheilulukion liikunnanopettaja ja Satakunnan urheiluakatemian valmennuspäällikkö, jolla on kokemusta myös judon nuorisomaajoukkueen valmentajana sekä Pesäkarhujen ja porilaislähtöisten NHL-jääkiekkoilijoiden ( Erik Haula, Joel Armia, Juho Lammikko ) fysiikkavalmentajana. Määrätietoisuutta tai edes yksilölähtöistä ajatussuuntaa Mäkelä ei näe yhteiskunnallisena uhkana, vaan johtamiskysymyksenä. – Kokonaisvaltaisessa ja oikein toteutetussa valmennuksessa positiivisesta individualistista tulee varmasti toimiva ja kehittävä osa kollektiivisesti toimivaa yhteisöä – on se sitten koululuokka, työpaikka, urheilujoukkue, kaupunki tai maa. Vuorovaikutus, yhteiset arvot ja toisen huomioonottaminen kehittää ja pitää huolta koko yhteisöstä, Mäkelä muotoilee. Itseluottamus kunnossa Teemu Eskolalla on kahdentoista vuoden kokemus jalkapallon juniorivalmennuksesta. Edelliset seitsemän vuotta hän on tehnyt sitä nuorisomaajoukkueissa. Hän tunnistaa ”ylikorostunut individualismi” -ilmiön piirteitä jalkapallokuplastakin mutta näkee asian laajemmin. – Nykyajan nuoret jalkapalloilijat ovat suunnitelmallisempia ja ennen kaikkea rohkeampia kuin ennen. ”Kuka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa” -ajattelu on vaihtunut siihen, että maailma on auki ja itseluottamus kunnossa. – Uraa suunnitellaan yhä nuorempana, se alkaa osalla jo yläkouluiässä. Tässä on ollut havaittavissa muutosta ihan viiden vuoden aikajänteelläkin. Jalkapalloilijoiden ajattelutapa on ottanut askeleen yksilöurheilun suuntaan. Itsekeskeisyyskään ei ole vieras asia, mutta yleensä se liittyy perheeseen ja sen arvomaailmaan. En lähtisi sitä yleistämään, Eskola pohtii. Jos tarkastelu rajataan vain jalkapallon piiriin, suomalaisten nuorten ylikorostuneesta individualismista ei tarvitse olla huolissaan. Maailmalla lajin parissa piisaa oman arvonsa tuntevia suuria persoonia, jo junioreissa. – Kun Suomi pelaa juniorimaaotteluita, niin yleensä vastustajan puolella näkyy enemmän yksilökeskeisyyttä. Myös Eskola muistuttaa johtamisen ja esimerkin voimasta. Jos johtajuudessa on tyhjiö, se täyttyy tavalla tai toisella. – Nykyajan jalkapallojoukkueet eivät ole keskenään samanlaisia. Johtavien pelaajien esimerkki on iso tekijä, mikä määrittää joukkueen tapaa toimia. Uskon, että tämä pätee myös jalkapallon ulkopuolella.