Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Pori Sinfoniettan virtuositeetti häikäisi Pori Organ -konsertissa

Musiikki Keskikesän valoa. Pori Sinfonietta 13.6. Keski-Porin kirkossa. Kapellimestari Tibor Bogányi. Solisti David Briggs, urut ja sävellys. Pori Organ 10. -16.6. Konserton solisti ja säveltäjä urkutaiteilija David Briggs yhtyy ennakoimatta, fortissimossa, harpun taivaallisiin näppäilyihin. Eteenpäin on elävän mieli, suomalainen sananparsi tulee mieleen, kun kuuntelee urkujen jännitteistä, määrätietoista etenemistä. Kahden teeman keskinäinen kamppailu johtaa kompromissiin. Jousten alaspäiset juoksutukset ehtivät vielä muuttaa tunnelman rempseäksi ennen osan päättymistä tempomerkinnän mukaan, nopeasti ja tulisesti. Briggsin Urkukonserton (vuodelta 2004; Suomen kantaesitys) miehitys on kiinnostava: jouset, patarummut, pikkurumpu, kellopeli, harppu. Konserton vaikutelma on läpikuultava. Se ei mässäile sointimassoilla. Kellopeli ja harppu tuovat ilmavuutta, jouset soinnukkuutta. Pikkurumpu, vaikka sitä kutsutaankin sotilasrummuksi, toi satsiin hienostuneen, rauhoittavan elementin esimerkiksi ensiosan lopussa. Hitaassa osassa Briggsin inspiraation lähde on Richard Straussin Metamorphosen elegia 23 jouselle säveltäjän havahduttua vuonna 1944 maanmiestensä maailmansodan kauhutekoihin. Briggsin valitsemat urkuäänikerrat, huiluista alkaen, värittivät osan komeasti. Tibor Bogányi kannusti Pori Sinfoniettan vaikuttavaan nousuun osan edetessä. Alttoviulusoolo solistin kanssa toi syvyyttä tunteikkaaseen satsiin. Finaalissa viulun veikeä melodia virkistyi entisestään lyömäsoitinten kera. Rytmiikka on lainattu Pierre Cochereaun Versetistä (lyhyt liturginen urkusävellys iltajumalanpalvelukseen). Vaikutteet John Williamsin elokuvamusiikista päättivät teoksen menevästi ja mahtavasti. Oboen pitkät dramaattiset sävelet kertautuvat jousten synkoopeissa (rytminen isku painottomalla tahtiosalla). Wolfgang Amadeus Mozartin Sinfonia nro 25 g-molli ryöpsähtää käyntiin kiihottavasti, kuten musiikkisanakirjassa synkooppia selitetään. Tibor Bogányi muotoilee suosikkiteoksesta suuren sinfonian, jonka myrsky ja kiihko tulevat esiin esimerkiksi ensiosan duurisointujen ja -asteikkojen säihkeessä. Jos alun tiimellyksessä ei ihan aina maltettu hiljentää näytön mukaan, niin hitaassa osassa ja menuetissa aistikauneus väreili herkkänä. Finaalin jämäkkä julistavuus jatkui Zoltán Kodályn Galantalaisissa tansseissa , jossa Pori Sinfoniettan virtuositeetti häikäisi, niin sooloissa kuin orkesterina. Bogányi heittäytyi täydesti mukaan johtamalla ulkoa.