Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Yksilöurheilun resursseja voisi siirtää enemmän joukkuelajeihin

Tänä viikonloppuna käydään läpi yksi kuluvan vuoden isoimmista kotimaisista urheilutapahtumista, kun perinteitä tihkuvat Salpausselän kisat hiihdetään ja hypätään Lahdessa. Hiihtoladuilta ja yhdistetystä voidaan viikonloppuna ihan liioittelemattakin odottaa suomalaisilta kärkisijoja, mutta mäkihypyssä menestys edes yksittäisessä kisassa vaatii yhden miehen, eli Antti Aallon itsensä ylittämistä. Mäkihyppy onkin "mainio" esikuva sille, mihin suomalaisen yksilöurheilun kehityssuunta nykyisellään johtaa. Jopa hiihto, niin suosittu kuntoilutapa kuin se Suomessa onkin, on valumassa kohti samaa mustaa aukkoa. Erityisesti tämä näkyy naisten puolella, jossa ykköspyssy Krista Pärmäkoski on 29-vuotiaana kansainväliselle tasolle yltävien naishiihtäjien kuopus, eikä tietoakaan tätä nuoremmasta maailman huipulle murtautujasta edes ole. Samaa kaavaa mennään ampumahiihdossa, jossa niin sanottu menestys syntyy 37-vuotiaan Kaisa Mäkäräisen onnistumisten mukaan. Nykyisessä ilmastokehityksessä on toki osittain ymmärrettävää, että talvilajit eivät Suomessa vedä, mutta tilanne on kenties vielä huonompi kesälajeissa, jossa maailman huipulle ei yllä käytännössä yksikään yksilöurheilija. Saa käyttää kohtuullisen paljon mielikuvitusta, mikäli aikoo näin ennakkoon löytää kesällä tulossa olevista Tokion olympialaisista suomalaisen mitalistin. Äärimmäisen optimistisesti ajatellen sellainen voisi olla keihäänheittäjä Oliver Helander , jolla on resurssia vaikka minkälaisiin kaariin. Ketään muuta ei pysty vakavalla naamalla mitalistiksi edes tarjoamaan. Tulevaisuudesta kertoo jotain esimerkiksi se, että taannoin halliyleisurheilun nuorten SM-kilpailuissa useassa kenttälajissa mitaliin riitti, kun oli paikalla ja teki hyväksyttävän suorituksen. Suomessa on aika vetää johtopäätöksiä. Samaan aikaan, kun yksilöurheilu menee kovaa vauhtia syöksykierteellä alaspäin, nostavat joukkuelajit päätään yhä selvemmin pinnan yläpuolelle. Niin kauan, kun Suomessa resurssit eivät kasva, on syytä panostaa lähinnä joukkuelajeihin. Ne liikuttavat isoa määrää kansasta ja kilpailullisesti niillä on mahdollisuus nousta maailman huipulle läpi lajikentän.