Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Työelämä huononee turhien työtehtävien ja hälinän takia

Meidän pitäisi olla tehokkaita ja jäädä eläkkeelle entistä vanhempina. Silti työelämää huononnetaan koko ajan. Tunnen vain seurakuntatyön, mutta samantapaisia asioita olen kuullut muualtakin. Puhun nyt lähinnä asiantuntijatyöstä. Me teemme näennäissuunnitelmia ja -strategioita, asetamme näennäistavoitteita ja kirjoitamme näennäisraportteja. Kun yksi suunnitelma on tehty, se siirretään johonkin mappiin. Siihen ei enää kukaan ehdi palata, koska täytyy alkaa tehdä jotakin toista suunnitelmaa. Monien työ keskeytyy jatkuvasti, on hälinää eikä ole kunnollista työhuonetta. Moni yrittää tehdä monta asiaa samanaikaisesti. Liisa Uusitalo-Arola kirjoittaa osuvasti kirjassaan "Uuvuksissa. Kirja sinulle, joka tahdot voimasi takaisin", että kahden tehtävän tekeminen ei aivoilta yksinkertaisesti onnistu, vaan usean asian samanaikainen tekeminen vaatii jatkuvaa huomion siirtämistä tehtävästä toiseen. Multitaskatessa olo voi tuntua Uusitalo-Arolan mukaan kovinkin tehokkaalta, mutta tosiasiassa jokainen tarkkaavaisuuden uudelleenkohdistaminen kuluttaa glukoosia ja muita aineenvaihduntatuotteita, heikentää suorituskykyä nopeaan tahtiin ja väsyttää aivot. Nykyään ei tunnuta myöskään arvostavan sitä, että joku sulkeutuu kammioonsa ja perehtyy johonkin asiaan kunnolla. Työelämänkin pitäisi olla pinnallista viihdettä. Luova työ kuitenkin edellyttää rauhoittumista, tilaa ja aikaa, jotta omia ajatuksiaan voi kuunnella ja kehitellä. Tietotekniikan piti helpottaa elämää, ja sen se on tehnytkin. Mutta nyt se on alkanut hallita meitä. Pahinta on, että meidän täytyy tehdä digitaalisesti täysin tarpeettomia ja turhia tehtäviä. Seurakunnat pakotettiin liittymään Kirkon palvelukeskukseen (Kipaan). Se on pienelle seurakunnalle aivan liian suuri, monimutkainen ja aikaa vievä. Siellä täytyy käydä merkitsemässä ja hyväksymässä asioita, jotka aikaisemmin sovittiin vaikkapa kahvipöydässä. Kipa on aiheuttanut myös sen, että taloushallinnon tehtäviä on siirretty hengellisen työn tekijöille. Kirkossa on myös tyypillistä, että samoista asioista keskustellaan ja tehdään päätöksiä monessa eri paikassa. Uusi tekniikka on kyllä otettu käyttöön, mutta samalla on säilytetty rinnalla monet vanhat käytännöt. Tästä on hupaisana esimerkkinä pappien lomien moninkertainen merkitseminen ja hyväksyminen. Oma kokemukseni on, että kiireen tuntu on lisääntynyt, mutta työnteko on tehottomampaa kuin vielä 10–15 vuotta sitten. On turha ihmetellä sitä, että uupumus, masentuminen ja ennenaikaiselle eläkkeelle jääminen yleistyvät. Aila Tuula Isotalo Säkylä-Köyliön kirkkoherra, TL, FM