Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Maalittaminen on outo sana, mutta poliisit, syyttäjät, tuomarit ja toimittajat tietävät, ettei se tarkoita mitään hyvää

Nettiyhteiskunnan vitsaukseksi noussut maalittaminen, epäasiallinen vaikuttaminen viranomaistoimintaan, on yleistynyt jo niin huolestuttavasti, että oikeusalan työntekijä- ja työnantajajärjestöt vaativat yhtenä rintamana lainsäädännöllisiä toimia. Poliisit, syyttäjät, lakimiehet ja voudit kertoivat kuluneella viikolla tukevansa poliisihallituksen, valtakunnansyyttäjänviraston ja käräjäoikeuksien laamannien esitystä, joka mukaan maalittaminen pitää kriminalisoida. Maalittamisella tarkoitetaan organisoitua toimintaa, jossa yllytetään suurta joukkoa ihmisiä jonkin yksittäisen ihmisen kimppuun, lähettämään esimerkiksi vihaviestejä, kaivamaan yksityiselämän piiriin kuuluvia tietoja ja levittämään niitä vahingoittamistarkoituksessa. Tarkoituksena on vaikuttaa esimerkiksi käräjätuomarien, syyttäjien ja poliisien työhön. Viranomaisten lisäksi myös toimittajat, ovat joutuneet maalittamisen kohteiksi. Maalittaminen on läheistä sukua vihapuheelle, jonka kriminalisointia emeritusarkkipiispa Kari Mäkisen johtama työryhmä vastikään esitti. Maalittaminen käsitellään nykyisin rikosoikeudellisesti muun muassa vainoamisena, laittomana uhkauksena, kunnianloukkauksena tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisenä. Virkamiesten kynnys tehdä rikosilmoitus on kuitenkin erittäin korkea. Korkein hallinto-oikeus (KHO) on linjannut, että rikosilmoitus tekee virkamiehestä esteellisen käsittelemään tapausta, jonka takia hän on joutunut maalittamisen kohteeksi. Tämä onkin usein maalittajien tarkoitus. Tilanne olisi toinen, jos maalittaminen olisi virallisen syytteen alainen rikos. Silloin poliisi voisi käyttää pakkokeinoja nettilähteiden selvittämiseksi. Maalittaminen mainitaan nyt ensimmäistä kertaa pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallitusohjelmassa. Maininnan mukaan maalittaminen "uhkaa sananvapautta, viranomaistoimintaa, tutkimusta ja tiedonvälitystä”. Nettisukupolveen lukeutuva ex-oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) ymmärsi ongelman. Nyt on nykyisen oikeusministerin Anna-Maja Henrikssonin (r.) aika ryhtyä sanoista tekoihin.