Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Juha Leinosen kvartetto ei kalpene satakuntalaisesta vaatimattomuudestaan huolimatta klassikoiden rinnalla

Paikalliset ja kansainväliset tähdet 8.2. Porin raatihuoneen salissa. Pori Sinfoniettan Kamarimusiikkisarjan (8.2. -28.3.) ja Palmgren festivaalin (6.2. -14.5.) konsertti. Palmgren-kvartetti aloittaa rouheasti Pori Sinfoniettan soolosellistin Béla Banfálvin ja alttoviulun äänenjohtajan Kei Iton instrumenttien hallitessa sointikuvaa säveltäjä Juha Leinosen Jousikvarteton nro 2 Athens Vibrations (2014-20) hitaassa johdannossa. Sinfoniettan ensimmäinen konserttimestari Ion Buinovschi toistaa samaa säveltä (tremolo). Orkesterin toisen viulun äänenjohtaja Stefan Kavén kylvää eripuraa harmoniseen satsiin. Buinovschin korkealta lähtevä soolo katkaisee lyyrisen johdannon, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Palmgren-kvartetti on haastavan tehtävän edessä. Leinonen on kirjoittanut tekstuuriin esimerkiksi 5- ja 7-jakoisia iskuja päällekkäin soitettavaksi. Pulssin jatkuvuus ilman kapellimestaria vaatii yhteissoitolta paljon. Palmgren-kvartetin soitto oli tiiviisti yhteen hitsautunutta eikä jännite herpaantunut hetkeksikään. Leinosen ensimmäisen jousikvarteton Diary Sketches (2010) , päiväkirjan luonnokset pitävät kuulijat otteessaan musiikillisten ideoiden moninaisuudella ja yllätyksellisyydellä. Samaa häikäisevää kutkuttavuutta on toisessa kvartetossa, kypsemmässä muodossa. Lyyriset rouheat jaksot saavat elinvoimaa soolojen alkuvoimaisista purkauksista, joita on kirjoitettu jokaiseen stemmaan. Pari minuuttia vaille puoli tuntia kestävä teos viimeisenä konsertin muun ohjelman jälkeen: kantaesitys Juha Leinosen Choreo kahdelle viululle , Palmgrenin Valse capriccio op. 43 nro 2 ja Dmitri Shostakovitshin Jousikvartetto nro 7 op. 108 . Tämä alkoi jo vaikuttaa kuulijan vastaanottokykyyn. Juha Leinonen oli kvartettoa työstäessään valinnut yli kymmenestä luonnoksesta sävellyksen lopulliseen versioon viisi. Ensimmäinen kuuntelukerta kvartetosta sai miettimään lyyristen jaksojen tiivistämistä. Toisaalta muodonnan lait puolustavat säveltäjän kehysmäistä valintaa. Choreo kahdelle viululle (2019 ) Buinovschin ja Kavénin esittämänä nosti odotukset kattoon. Koreografia-sanasta nimensä saanut teos ilakoi täyteläisellä viulismilla. Palmgrenin Valse capriccio (Ion Buinovschin jousikvartetille sovittamana) alkoi impressionistisin sävyin. Myöhäisromanttiseen ilmaisuun edettiin. Salonkimusiikki on yleisön mieleen ja jousiyhtyeen keinovarat olivat sovituksessa hedelmällisesti käytössä. Shostakovitshin jousikvartetossa (säveltäjän ensimmäisen vaimon muistolle) synkät, groteskit sävyt vaihtuivat liekehtiviksi melodiakuluiksi. Rytmiikka sykki Palmgren-kvartetin esityksessä ja osoitti, että Juha Leinosen kvartetto ei kalpene satakuntalaisesta vaatimattomuudestaan huolimatta klassikoiden rinnalla.