Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Kaikki kunnioitus susia pelkääville, mutta kaupungissakin pelätään – Suden käytös on sentään selitettävissä

Susipelko on rajoittanut ihmisten elämää Pohjois-Satakunnassa. Nyt susivaarakuljetuksia on alettu järjestää koululaisille eikä koiriakaan enää ulkoiluteta metsissä. Pedot nuuskivat porraspieliä, ja isäntämies saa huiskia hukkaa kauemmas katuharjalla. Moinen näytelmä kertonee siitä, että tällä kertaa susi ei ollut aikonutkaan hyökätä. Katuharja ei liene kyseisessä tilanteessa hammastikkua kummempi ase. Pelko on ovela tunne. Siitä ei helposti pääse puhumaan tai sitä osoittamaan karttakepillä siten, että tässä se on ja tässä on sen syy. Susi antaa hyvän ja konkreettinen kohteen pelosta kertomiselle. On syy ja pieni rajoitettu joukko, joka pelkoa kokee. Pelko on taustalla kovin monessa uutisessa. Pelkoon kuuluvia tunteita ovat ahdistus, paniikki ja viha. Tuntuu tutulta. Pelko saa meidät jättämään Tallinnan matkan koronaviruksen takia, näkemään uhan jokaisessa tummaihoisessa vastaantulijassa tai hyökkäämään sanoin niitä vastaan, jotka ajattelevat toisin kuin me. Pelko on mukana bisneksessä. Se saa meidät ottamaan vakuutuksia ja ostamaan hälytysjärjestelmiä. Ihan joka tapauksessa se saa meidät rajoittamaan omaa elämäämme. Kaikki kunnioitus susia pelkääville ja varmasti myös pelkääville kyseisille susille, mutta kaupungissakin pelätään. Siellä pelätään pääasiassa määrittelemätöntä uhkaa. Jokaisella kaupungissa asuvalla on tieto siitä, mitä alueita kannattaa välttää öiseen aikaan ja viikonloppuisin. Monissa paikoissa on syytä olla valppaana myös päivisin riippuen siitä, mikä on ikäsi, sukupuolesi tai rotusi. Varsinkin naisen kotiseudun kartta on piirretty pelon maantieteen periaatteella. Joku voi uhata fyysistä koskemattomuutta. Sosiaalisessa mediassa leviää tieto siitä, miten susi seurasi kotipihaan saakka lastenrattaita työntänyttä naista. Sama media keskustelee Helsingin Kampissa tavatusta vanhasta naisesta, joka tulee kohti ja lyö nyrkillä lastenvaunuja. Ensimmäisessä tapauksessa suden käytös on vielä selitettävissä. Toisessa tapauksessa selittämättömyys tekee pelosta vielä suurempaa ja elämästä vielä rajoitetumpaa, koska yksiselitteisiä keinoja suojautumiselle ei ole. Meidän pitäisi tehdä kaikista pelon aiheuttajista yhtä suuri yhteisen keskustelun aihe kuin harvaan asuttujen alueiden susista. Näytettäisiin karttakepillä pelon aiheuttajaa, jolloin erottaisimme todellisen pelon keksitystä. Niille todellisille pelottaville asioille haettaisiin sitten yhdessä ratkaisua. Jätettäisiin katuharjoilla sohimiset ja annettaisiin tolkun asiantuntijoille mahdollisuus yrittää ratkaista ongelma.