Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Media ja poliitikot ovat hyssytelleet kunniaväkivaltaa, uhrien kokemuksista pitää kirjoittaa

”On surullista, että kaikki tämä tapahtuu Suomessa, jossa on ollut jopa naispresidentti. Me maahanmuuttajaperheiden tytöt olemme sellaisia pehmeitä. Kuin höyheniä, joita pystyy muotoilemaan miten tahansa." "Suomessa vain ihmisoikeusjärjestöt ovat satunnaisesti nostaneet esiin kunniaväkivaltailmiön, mutta poliitikot ovat olleet syvässä hiljaisuudessa." Ensimmäinen lainaus on "Saran" ( 13.5. yle.fi ), toinen Eva Tawasolin ( iltalehti.fi 10.5. ) haastattelusta. Molemmat maahanmuuttajataustaiset naiset ovat joutuneet kokemaan kunniaväkivaltaa Suomessa. Maassa, jossa pahoinpitely yksityiselläkin paikalla on virallisen syytteen alainen rikos. On hyvä, että kunniaväkivaltaa käsitellään mediassa. Erityisen kiitettävää on se, että ääneen pääsevät uhrit. Pelkät tilastot ja asiantuntija-analyysit eivät riitä. Mutta mihinkään röyhistelyyn medialla ei ole syytä. Vaikka niin Ylen kuin Iltalehdenkin jutut ovat laatutyötä, moni huokaisee: vihdoinkin. Rehellisyyden nimissä on pakko myöntää, ettemme ole pitäneet kovin suurta kiirettä kunniaväkivallan läpivalaisemisessa. Hitauteen on monta syytä. Osa niistä on ymmärrettäviä, osa ei. Kunniaväkivaltaa käsitteleviin juttuihin on erittäin vaikea saada haastateltavia. Harva suostuu kertomaan kokemuksistaan edes nimettömänä. Se on ymmärrettävää, sillä uskonnollisissa ja etnisissä yhteisöissä on tiukka kontrolli. Moni uhri joutuukin jättämään lähipiirinsä. Viranomaisten nihkeydenkin ymmärtää. Heillä on tiukka vaitiolovelvollisuus Entä sitten ne vähemmän ymmärrettävät syyt? Median ja poliitikkojen helmasyntejä ovat hyssyttely ja itsesensuuri. Meillä on turhan paljon esimerkkejä siitä, kuinka kunniaväkivallasta puhuvaa syytetään rasismista. Tämän vuoksi osa toimittajista ja poliitikoista jättää työnsä tekemättä. Pistää kynän taskuunsa tai sulkee suunsa. Kunniaväkivallasta avautuneille naisille tämä näyttäytyy kaksinaismoralismina. Eva Tawasoli väänsi asian rautalangasta: – Sanotaan, että tästä (kunniaväkivalta) puhuminen muka ruokkii rasismia. Miksi en saisi puhua ihmisoikeusongelmasta? Kun väkivalta tuomitaan, se on tuomittava kaikilta osin. Muistettakoon, että lastenkin ruumiillinen kurittaminen kiellettiin Suomessa lailla jo 1984.