Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Rikosoikeuden professori Milla Arosen surman tuomiosta: "Näyttö ei riittänyt enempään"

Suurta huomiota herättänyt Milla Arosen tapaus sai yhden päätöksen torstaina, kun Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi uhrin entisen miesystävän kahden vuoden ja kahdeksan kuukauden vankeuteen. Lisäksi mies määrättiin maksamaan uhrin omaisille korvauksia noin 40 000 euroa. Tuomio tuli törkeästä pahoinpitelystä, kuolemantuottamuksesta, törkeän petoksen yrityksestä ja maksuvälinepetoksesta sekä hautarauhan rikkomisesta. Syyttäjän nostaman murhasyytteen oikeus hylkäsi. Ensikertalaisuuden ja noin yhdeksän kuukauden tutkintavankeusajan nojalla tekijää ei määrätty vangittavaksi. Hän vapautui jo toukokuussa käydyn oikeudenkäynnin jälkeen, mutta joutuu kärsimään tuomionsa sen saatua lainvoiman. Mahdollista on, että jompikumpi osapuolista valittaa käräjäoikeuden päätöksestä. Yleensä ensikertalainen istuu vain puolet tuomiostaan. Siksi Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen laskeskelee, ettei tuomitulle jää paljon istuttavaa. – Se vähän riippuu asioiden etenemisestä, mutta sanoisin, että käytännössä hän on rangaistuksena jo kärsinyt. Tolvanen summaa. Oliko teko tahallinen vai vahinko? Tapahtumat etenivät vastaajan kertomina pääpiirteissään näin: Asepalvelusta Porin Prikaatissa suorittanut Milla Aronen, 21, oli viime kesänä varusmieslomallaan entisen miesystävänsä Jyri Kristian Niemisen , 25, seurassa. Kaksikko ajeli Niemisen autolla yöllä pikkutiellä Someron suunnassa. Heille tuli riita, jonka seurauksena mies löi naista kasvoihin niin lujaa, että tämä kuoli. Ruumiin mies hävitti oman kertomuksensa mukaan sullomalla sen muoviin käärittynä suureen roskalaatikkoon. Ruumista ei ole löydetty. Nieminen vangittiin elokuussa taposta epäiltynä. Sitä ennen ja pitkään sen jälkeen hän kiisti olleensa missään tekemisissä Arosen katoamisen kanssa. Sen sijaan hän väitti ex-tyttöystävänsä olleen masentunut ja itsetuhoinen. Joulukuussa, kun tapauksen tutkinta oli viimeistelyä vaille valmis, tutkintavankeudessa ollut Nieminen yllättäen kuitenkin tunnusti surman ja ruumiin hävittämisen. Tutkinnan yhteydessä kävi ilmi, että heti surmatyön jälkeen tekijä tehtaili uhrin nimissä lainahakemuksia 57 400 euron edestä. Hän onnistui kuitenkin saamaan vain 2 000 euron lainan. Yhden teorian mukaan pahasti velkaantunut Nieminen houkutteli Arosen ajelulle nimenomaan saadakseen tältä tavalla tai toisella rahaa. Myös äkkipikaistuksissa tehty nyrkinisku on asetettavissa kyseenalaiseksi, sillä tutkinnassa löytyi teleskooppipamppu, jossa oli epämääräisiä viitteitä verestä. Oikeudenkäynnissä syyttäjä ei kuitenkaan viitannut veriviitteisiin näyttönä. Uhrin katoaminen oli ongelma Professori Matti Tolvanen toteaa käräjäoikeuden tuomion perustuvan mitä suurimmassa määrin vastaajan omaan kertomukseen. – Juttu menee sen mukaan. Teon tahallisuudesta ei ole näyttöä. – Tuomio on tältä pohjalta ymmärrettävä, ja käräjäoikeus on sen kyllä perustellut. Vaikea sitä on kritisoida. Tolvanen muistuttaa, että tavallisissa tapauksissa uhrista saatava näyttö on merkittävä ja antaa osviittaa tekotavasta. Milla Arosen tapauksessa uhria ei ole, eikä siis näyttöäkään. – Kun väkivallan käytöstä ei ole muuta tietoa kuin vastaajan kertomus, vaikeaa sitä on tahalliseksi osoittaa. Näyttö on riittänyt tuohon tuomioon. Tuomioiden perusteissa kummallisuuksia Huoma ry on henkirikosten uhrien läheisten asioita ajava yhdistys. Sen toiminnanjohtaja Sanna Kalajanniska kertoo uusia yhteydenottoja tulevan vuosittain keskimäärin 150. – Määrä on kasvanut. Kun aloitin tehtävässäni kahdeksan vuotta sitten, luku oli 20 luokkaa. Kalajanniska ei ota kantaa Milla Arosen tapaukseen. Yleisellä tasolla hän toteaa kuitenkin, että henkirikosoikeudenkäynneissä on haasteita. – Pitävä näyttö pitää tietenkin olla siitä, mitä on tapahtunut. Omaisen näkökulmasta epäoikeudenmukaiselta tuntuu silti esimerkiksi määrittely, jonka mukaan puukolla tehtyä tekoa ajatellaan suunniteltuna, kun taas kuristamista pidetään lievempänä tekotapana. – Tavallinen kansalainen voi suhtautua kriittisesti myös siihen, että ensikertalainen saattaa tappaa vaikka kolme kertaa. Jos tekojen välissä on viisi tuomiotonta vuotta, kolmattakin surmaa voidaan pitää ensikertalaisen tekemänä. Tieto lisää kansalaisten ymmärrystä Kansalaiskeskustelussa oikeuden päätöksiä peilataan usein kansan oikeustajua vasten. Yleensä ns. yleisen oikeustajun uskotaan tarkoittavan vaatimuksia kovemmista tuomioista. Aihetta on tutkittu. Oikeusministeriö julkaisi vuonna 2018 arviomuistion rangaistusten oikeasuhtaisuudesta. Vuonna 2015 pohjoismainen tutkimus selvitti puolestaan kansalaisten oikeustajua neljässä maassa. Jälkimmäisen mukaan kansalaiset ovat valmiita antamaan ankarimpia tuomioita silloin, kun he tietävät kyseisistä rikoksista vähän ja johtopäätöksiä tehdään yleisellä tasolla. Yksi tutkimuksen keskeinen tulos oli, että rikostapauksista, niiden osapuolista ja rangaistusten vaikutuksista saatava lisätieto vähensi selvästi kansalaisten halukkuutta jakaa kovia tuomioita. Tieto lisäsi ymmärrystä.