Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri

Juoksin täysiä rinkka selässä ehtiäkseni interrail-juniin – matkustaminen raiteilla vie kohti hiilineutraaliutta, mutta sitä voisi parantaa parilla keinolla

Aseman vessan peilistä katsoi takaisin nuutunut olemus. Olin viettänyt edellisen yön nuokkuen ahtaasti istumapaikalla täydessä junassa Kööpenhaminasta Hampuriin. Sitä ennen olin juossut täysiä pariin otteeseen painavan rinkan kanssa ehtiäkseni junaan; Ruotsin rataverkkoon oli tullut vika, ja osan matkaa korvasi linja-auto, mikä viivästytti aikatauluja. Hampurissa takana oli vajaa vuorokausi interrailia, ja kulkisin raiteilla – ja lautalla – vielä pari päivää ennen kuin olisin perillä Irlannissa. Väsynein hetkeni viime kesän lomareissulta muistui mieleen, kun luin EU:n liikennekomissaarin Adina-Ioana Valeanin haastattelua. Valean kaavailee rautateille keskeistä roolia ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. – Kaikkien liikennemuotojen täytyy osallistua, mutta luulen, että etenkin juna on käänteentekevä. Se on aidosti kestävä tapa liikuttaa ihmisiä ja rahtia, romanialainen Valean kertoi Deutsche Wellelle tällä viikolla. Euroopan liikenteessä suurimmat päästöt, 73 prosenttia, tulevat maanteiltä. Ilmailu tuottaa 13 prosenttia, merenkulku 11 prosenttia ja rautatiet vain 1,6 prosenttia. Alhaiseen päästötasoon vaikuttavat etenkin sähköjunat. Komission tavoitteena on tehdä Euroopasta ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä. Suomen nykyinen hallitus on lyönyt pöytään tätäkin kovemmat tavoitteet: hiilineutraali maa vuoteen 2035 mennessä. Aikaa on 15 vuotta, rippikouluikäisen elämän verran. Ilmastonmuutos muuttamassa kaikkea Junalla matkustaminen on nyt trendikkäämpää kuin vuosikymmeniin. Aiemmin interreilaaminen kuului monen ikäpolven jaettuihin kesäkokemuksiin ennen kuin halpalentoyhtiöt tekivät pikapyrähdyksistä Euroopan metropoleihin valtavirtaa. Nyt ilmastonmuutos on muuttamassa kaikkea. Vaikutusvaltainen ilmastoaktivisti Greta Thunberg jopa purjehti Atlantin valtameren halki ja kulkee maissa junalla, koska hän ei halua lentää. Ruotsissa flygskam (lentohäpeä) on vähentänyt etenkin maan sisäisiä lentoja, mutta myös lentoja ulkomaille. Myös Saksassa lentäminen on vähentynyt jonkin verran. Muutos on ollut aika nopea. Esimerkiksi Saksan DB-junayhtiö ehti lopettaa yöjunavuoroja vuonna 2016, mutta nyt niitä otetaan liikenteeseen uudelleen. Tässä on kunnostautunut etenkin Itävallan ÖBB. Tammikuussa nukkumaan pääsee Brysselin ja Wienin välillä. Myös Ruotsin SJ aikoo parin vuoden kuluessa tuoda uusia yöjunayhteyksiä Eurooppaan. Yömatkustaminen houkuttaa säästämään hotelliyöpymisissä. Junamatkustamista voisi helpottaa uudistuksilla Kansainvälisestä junamatkailusta tulisi valtavirtaa helpottamalla sitä. Junamatkailuun tulisi perustaa samanlaisia hakupalveluja kuin lennoissa: yhdellä haulla pääsisi katsomaan vaihtoehdot ja varaamaan matkat. Junamatkojen tulisi olla myös hinnoiltaan kilpailukykyisiä lentoihin verrattuna. Ja jos matkustaja ei ehdi seuraavalle junavuorolle junan myöhästymisen vuoksi, hän olisi oikeutettu korvaukseen tai esimerkiksi majoitukseen kuten lentoliikenteessäkin. Junavuoroja tulisi lisätä ja rataverkkoa parantaa selvästi nykyisestä, ilmeisesti joka puolella Eurooppaa, jotta kasvava määrä matkustajia saadaan kuljetettua määränpäihinsä. EU-maiden tulisi myös ratkaista yhteensopivuusongelmat junakalustossa. Takaisin verkkaiseen elämään? Yksikeskeinen ongelma ei häviä parhaillakaan parannuksilla. Junalla matkaaminen vie useimmiten lentämistä enemmän aikaa. Etenkin kun lähtee Suomesta, Keski-Eurooppaan on parin päivän reissu ensin merellä ja sitten raiteilla. Tarkoittaisiko hiilineutraali Suomi tai EU muun muassa sitä, että ihmiset voivat tehdä hiukan vähemmän töitä, jotta heillä olisi enemmän aikaa matkustaa lomalle junalla? Se tarkoittaisi myös sitä, että koululaisilla voisi olla hiukan pidemmät lomat. Vielä yksi kysymys: tuleeko matkustamisen tulevaisuudessa ollakaan yhtä vaivatonta tai edullista kuin lentäminen on ollut? Ehkä nopea, fossiilisiin polttoaineisiin nojaava elämä jää pakostakin vain pariin vuosisataan ihmiskunnan historiassa. Kenties paluu verkkaiseen elämäntyyliin tekisi meille kiireestä kärsiville jopa palveluksen.