Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Yksilön vapaus syö hyvinvointiyhteiskuntaa huonoilla elintavoilla

Toimivan hyvinvointiyhteiskunnan perusedellytys on, että sen perustuslaki takaa riittävät yksilönvapaudet, mutta se myös asettaa velvoitteet yksilölle yhteisen hyvä saavuttamiseksi. Nykyinen vuonna 2000 uudistettu perustuslakimme turvaa laajasti yksilönvapaudet, mutta ei aseta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta mitään velvoitteita yksityisille kansalaisille. Tämä on johtanut siihen, että useimpien tavoitteena on hedonistinen elämäntapa, joka unohtaa lähimmäiset. Oman elämän onnellisuus rakentuu yhteiskunnan tarjoamien palveluiden ja tukien maksimointiin. Hyvinvointiaatteesta on tullut vaurastumis- ja kulutusaate. Kulttuurihistorian ja sosiologian dosentti Jari Ehrnrooth ottaa vahvasti kantaa yhteiskuntamme rakenteiden rapautumiseen kirjassaan ”Hyvintoimintayhteiskunta – miten aikamme kriisi ratkeaa”. Hänen mukaansa yksilön vapauden yhteiskunta ei voi perustua siihen, että se ottaa vastuun vapaan yksilön terveydestä ja hyvinvoinnista. Tähän on kuitenkin hyvinvointiyhteiskunta itsensä ajanut. Yhä useamman suomalaisen elämäntavat ovat johtaneet itse hankittuihin sairauksiin, joiden hoitaminen rasittaa muutenkin ikääntyvän kansakunnan kasvavia hoitopalveluita. Liikalihavuus, tupakointi, alkoholin kulutuksen kasvu, huumeiden ja yletön piristeiden käyttö ovat vain osa sitä repertuaaria, jolla ihmiset pilaavat terveytensä ja menettävät työkykynsä. Henkilökohtaisten vapauksien suitsiminen alkaa olla liian myöhäistä. Lain säätäjältä on unohtunut asettaa yksilöille myös vastuita, joiden pohjalle kunkin moraalinen velvollisuus rakentuu. Terveen elämän ja yhteiskuntaa työllään palvelevan yksilön arvostus on tipotiessään. Tässä suhteessa sellaisten maiden kuin Japani ja jopa keskusjohtoisen Kiinan työmoraali on aivan eri luokkaa. Pahimmillaan meillä joutilaisuus alkaa olla sukupolvelta toiselle siirtyvä tauti. Syyllistämättä niitä kymmeniätuhansia nuoria miehiä, jotka eivät ole päätyneet ammattiin ja sitä kautta työelämään maksavat kukin yhteiskunnalle noin miljoona euroa vuodessa. Eikö olisi pyrittävä siihen, että mitään ei saa ilmaiseksi vaan ainoastaan jonkin laista työpanosta vastaan? On selvää, että globaalissa kilpailussa vahvat työyhteiskunnat selviytyvät ja kehittyvät muita paremmin. Yksilön vapautta on katsottava tavoitteena, joka saavutetaan silloin, kun ihminen elää terveellisesti ja itsenäisesti elämäänsä halliten, kehittä itseään, tekee työtä ja omalla toiminnallaan luo arvoa, joka palvelee koko yhteiskuntaa. Paavo Kajander Metsänhoitaja, Pori