Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Ajanviete Tähtijutut Näköislehti Kulttuuri Porilaine Urheilu Live

Marjayrittäjä tuomittiin ihmiskaupasta – oikeusjutusta valtava lasku valtiolle

Vaasan hovioikeus on pääosin hylännyt syyttäjän, asianomistajien ja vastaajan valitukset thaimaalaisia marjanpoimijoita koskevassa ihmiskauppajutussa. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden keskeiset perustelut, joilla vastaaja tuomittiin ihmiskaupasta. Hovioikeuden harkinnassa keskeistä oli se, että poimijat eivät erittäin pitkistä työpäivistään huolimatta saaneet itselleen ennakkotietojen vastaisesti juuri mitään ansioita. Marjanpoimijoiden tulot menivät yrityksen perimien kulujen maksamiseen, joita hovioikeus piti kohtuuttomina. Syyttäjän mukaan poimijat joutuivat työskentelemään 12–15-tuntisia työpäiviä maksaakseen pääosin matka- ja järjestelykuluista syntynyttä velkaa. Yrittäjä maksoi poimijoille esimerkiksi mustikasta 1–1,2 euroa kilolta. Poimijat velkasuhteessa marjayrittäjään Hovioikeuden mukaan marjanpoimijoiden majoitusleiri vaaransi paloturvallisuutta sekä terveydensuojelua koskevien rikkomusten vuoksi asianomistajien terveyden. Oikeus katsoi, etteivät poimijoiden asumisolosuhteet olleet ihmiselle hyväksyttäviä. Asianomistajien katsottiin olleen riippuvaisessa suhteessa työnantajaansa, sillä heidän passinsa olivat yrityksen hallussa. He eivät voineet aikaistaa kotiinpaluutaan, koska heillä ei ollut varaa lentolipun muutosmaksuun. Poimijat joutuivat jatkamaan työntekoa ja maksamaan kuluja sekä yritykselle että matkakulujen velkojalle. Hovioikeus päätti pitää voimassa käräjäoikeuden langettaman liiketoimintakiellon ja asianomistajille määrätyt korvaukset saamatta jääneistä ansioista ja henkisestä kärsimyksestä. Hovioikeus myös velvoitti vastaajat korvaamaan valtiolle osan asianomistajien avustajien palkkioista, mutta todistelukustannukset jätettiin kokonaan valtion vahingoksi. Iso lasku valtiolle Pelkästään oikeudenkäyntiavustajien palkkiot nousivat yli 88 000 euroon, josta valtion maksettavaksi jäi puolet. Todistelukustannukset jäivät kokonaisuudessaan valtion vahingoksi. Käräjäoikeus oli videoinut asianomistajien kertomukset, mutta nykylain vuoksi niitä ei voitu hyödyntää hovioikeudessa. Hovioikeuden asiakirjoissa kerrotaan, että asianomistajien kutsuminen jouduttiin järjestämään toimimattoman viranomaisyhteistyön ja asianomistajien tarvitseman avun vuoksi niin, että asianomistajien avustajat matkustivat Thaimaahan ja huolehtivat viisumien sekä lentolippujen hankinnasta. Todistelukustannukset olivat oikeudenkäynnin toteuttamisen kannalta välttämättömiä, eikä niitä voinut luonteensa vuoksi laittaa vastaajan tai vastaajan omistamien yhtiöiden piikkiin.