Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Ruokaketjun läpinäkyvyys on myös tuottajan etu

Reetta Hulmi haastoi MTK:ta sitoutumaan ruokaketjun läpinäkyvyyttä lisääviin toimiin mielipidekirjoituksessaan ”Sademetsät liekeissä – kuinka kaikki liittyy kaikkeen” (SK 1.9.). Ajatuksen on helppo yhtyä – ruokaketjun läpinäkyvyys on myös ruuantuottajan etu. Kunhan se tehdään uskottavasti ja koskien samanaikaisesti myös tuontia. Liian usein on käynyt niin, että sinänsä hyvää tarkoittaneesta päätöksestä onkin tullutkin tuotannollemme ylimääräinen kustannus, jota ruokaketju ei ole viljelijälle valmis maksamaan. Hulmi haastaa aivan oikein, että käyttämämme rehun pitäisi olla myös kotimaista ja sen tuotantoon käytettävät ravinteet samoin. Hän mainitsee, että tuontirehua käytetään eniten broilertuotannossa.  Suomalaisessa broilertuotannossa soijan osuus on 15-18 prosenttia ja sianlihantuotannossa noin 6 prosenttia rehustuksesta. Maidon- ja naudanlihantuotannossa ei soijaa juuri käytetä, vaan nautojen ruokinta perustuu lähes yksinomaan nurmituotantoon ja kotimaiseen viljaan. Tämä on tärkeä huomata, ettei kotimainen maito tai naudanliha "polta sademetsiä” edes välillisesti. Broiler- ja sikasektori on käynnistänyt ohjelmia, joiden pyrkimyksenä on luopua kokonaan pienestäkin soijan käytöstä. Suunta on siis oikea, mutta helppoa tämä ei ole. kunMuutos vaatii monenlaisia panostuksia, muun muassa osaamista ja rahaa. Halpatuontia vastaan emme voi hinnalla kilpailla, sillä tuotantokustannuksissa on niin suuri ero. Lihan käytön vähentämistä ja kasvisperäisen- ja luomutuotannon hyvyyttä tuodaan esille.  Aivan liian vähän puhutaan kasvien tarvitsemista ravinteista – karjanlanta on tärkeä ravinteiden lähde. Ilman karjaa ei ole ravinteitakaan. Paitsi keinolannoitteista tulevat ravinteet, mutta niistähän ei tykätä. Suomalainen maatalous on maailman mittakaavassa poikkeuksellinen. Viljely on meillä ns. perheviljelyä ja maatiloilla on myös metsää - jokainen maatila on siis käytännössä hiilinielu, joka tuottaa ruokaa, puuta ja vielä sitoo hiiltä. Tuotantomme hiilipäästöt siis lähtöpaikkakompensoidaan jo tilalla. Ilmastonmuutos lisää metsätuhojen riskiä. Maailmassa on tänäkin vuonna palanut metsää moninkertaisesti Suomen metsien pinta-alan verran. Metsiä myös tuhotaan aktiivisesti polttamalla, kuten nyt Amazonilla. Metsät säilyvät ilmastonmuutoksen hillitsijöinä, kun niiden omistus- ja käyttöoikeudet ovat selkeitä ja metsien tuottamalla puulla on omistajalleen arvoa. Suomessa metsänomistajat ovat panostaneet aktiivisesti metsien hoitoon. Metsätuhoja on estetty, ja metsistä kasvatettu tehokas hiilinielu. Myös luonnon monimuotoisuudesta huolehditaan tuloksekkaasti. 9 prosenttia metsälajeista on uhanalaisia, ja tilanne on ollut ennallaan koko 2000-luvun. Keskimäärin lajeista on uhanalaisia 12 prosenttia, ja tilanne heikkenee. Työ ei ole valmis metsissäkään. Sitä jatketaan. Suomalaisella maa- ja metsätalouden mallilla on tarjota ratkaisun avaimia maailmanlaajuisesti. Visa Merikoski vs. toiminnanjohtaja, MTK-Satakunta Markus Nissinen ympäristöasiantuntija, MTK-metsälinja, Pori