Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Rasismi on myös suomalainen ongelma: ”Pesee kasvojaan, muttei valkene ollenkaan”

Toukokuun 25. päivä George Floyd kuoli yhdysvaltalaispoliisin koviin otteisiin. Videot, joissa valkoisen poliisin pidättelemä musta mies toistelee, ettei saa henkeä, levisivät ympäri maailmaa. Tapahtuma käynnisti maailmanlaajuiset mielenosoitukset rasismia ja poliisiväkivaltaa vastaan. Myös Suomessa osoitettiin mieltä, eikä aiheetta. Asia koskee myös meitä. Pohjoinen Suomi on kuin saari, jonka väestörakenne oli pitkään poikkeuksellisen homogeeninen. Täällä oli vuonna 1990 alle 50 000 ulkomaalaistaustaista asukasta. Se oli ainoastaan prosentti silloisesta 4,974 miljoonasta suomalaisesta. Pari vuotta sitten meni 400 000 ulkomaalaistaustaisen asukkaan raja rikki. Se ei ole näkynyt asenteissa. Tilastot puhuvat karua kieltä Rasististen asenteiden yleisyys Suomen poliisin riveissä tuli julkisuuteen 2017, kun poliisin salaisen keskusteluryhmän sisältöjä vuosi ulkopuolisille. Vuonna 2018 julkaistu Helsingin yliopiston tutkimus osoitti, että etninen profilointi on arkipäivää myös Suomessa. Haastatellut kertoivat poliisin, vartijoiden ja järjestysmiesten, rajavartijoiden, tullivirkailijoiden ja myyjien pysäyttäneen tai seuranneen heitä yksinomaan tai suurelta osin etniseen taustaan tai ihonväriin liittyvistä syistä. Samana vuonna tehdyn Being Black in the EU -selvityksen mukaan afrikkalaistaustaiset ihmiset kärsivät kaikkialla EU:ssa laajalle levinneistä ja syvään juurtuneista rodullistavista ennakkoluuloista ja rasismista. Suomen tulokset ovat huolestuttavat: peräti 63 prosenttia vastaajista ilmoitti kokeneensa rasistista häirintää viimeisen viiden vuoden aikana. Se on yli kaksi kertaa enemmän kuin tutkituissa 12 maassa keskimäärin. Voisiko totutuista sanoista luopua? Vaikka Suomi ei ole koskaan ollut täysin ”suomalainen”, rasistiset ja syrjivät asenteet ovat täällä syvään juurtuneita. Yksi selitys löytyy opituista tavoista. Suomalaisissa aapiskirjoissa oli vielä 1960-luvulla N-kirjaimen kohdalla kuva tummaihoisesta ihmisestä vesilammikon äärellä. Vieressä oli teksti: ”Neekeri pesee kasvojaan, muttei valkene ollenkaan.” Kuuliaiset koululaiset oppivat, että näin maailma makaa. Tuohon aikaan n-sana oli ihan yleisessä käytössä. Sittemmin n-sanoja on putsattu pois niin suukoista kuin saarten nimistä, mutta ihmisten suusta ne tulevat edelleen, sillä ”en minä n-sanalla mitään pahaa tarkoita”. Sanojen merkitykset muuttuvat aikojen mukana. Eilisen harmiton sana on tänään loukkaava, ihmisiä erotteleva ja syrjintää ylläpitävä. Se, että käyttää n-sanaa tottumuksen vuoksi, voi tehdä pahaa. Sanoista tulee tekoja. Ne vaikuttavat asenteisiin ja toimiin. Se, että n-sanan käyttö oli ennen tapa, voi tämän päivän maailmassa lopulta jopa tappaa. Kirjoittaja on Lännen Median toimittaja.