Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Maailman suomalaisin lintu on hätää kärsimässä – täystuho tuttu näky selkälokkiluodoilla: ”On kuin hautuumaalle tulisi”

Maailman suomalaisimmaksi linnuksi kutsutun mustaselkäisen selkälokin tilanne on tukala. Puolet kannasta on hävinnyt, pareja on jäljellä enää 7 000 ja tutkijat törmäävät pesäluodoilla yhä useammin täystuhoon. – Todella masentavaa on harrastajalle, kun on joku kolonia, vaikka 30–40 paria, ja rengastusaikana on kuin hautuumaalle tulisi. Näin on ollut esimerkiksi Pyhäjärvellä ja Pälkänevedellä, harmittelee lokkitutkija Risto Juvaste . Uhanalaiseksi Suomessa tavattavan mustaselkäisen alalajin ( Larus f. fuscus ) tekee populaatioiden romahdus viime vuosikymmeninä. Juvasteen mielestä Suomen selkälokki vaatii erityissuojelua norpan tapaan. – Kyllä se tilanne on ihan laajasti katsoen laskeva. Kanta on tipahtanut tosiaan puoleen 1980–1990-luvuilta. Todellisen tilanteen selvittäminen on hankalaa, koska vanhat linnut istuvat siellä luodoilla parikymmentä vuotta ja laskennat perustuvat usein siihen aikuisten lintujen laskentaan. Mutta pesimämenestys on heikkoa. Se toki vaihtelee. Jossain voi onnistua, jossain menee kaikki. Kun ne vanhat kuolevat, ei ole tilalle ketään. Pitkäikäisten selkälokkien joukossa on useita jopa yli kaksikymmenvuotiaita lintuja. Ne ovat kohdanneet muuttomatkoillaan päiväntasaajalle monet vaarat, mutta selvinneet aina takaisin. – Laji on pitkäikäinen ja sen tarvitsee tuottaa vain omansa. Se aloittaa pesinnän neljäntenä tai viidentenä vuonna. Usein ne eivät tuota sitäkään. Syyt ovat monet Sotien jälkeen selkälokin pesintätuloksia vähensivät munien keruu ruuaksi ja metsäteollisuuden elohopeapäästöt, jotka kalojen välityksellä heikensivät munia. Nykyäänkin eräänä syynä ovat ympäristömyrkyt, jotka ovat aiheuttaneet ongelmia lisääntymiskäyttäytymisessä. Suomen luontoon kuulumattomien pienpetojen supin ja minkin saalistus lienee lisääntynyt. Ne tuhoavat usein koloniat totaalisesti. – Ainakin supia ja minkkiä metsästävät ovat avainasemassa. Tarvitaan lintuharrastajien ja metsästäjien yhteistyötä, sanoo Juvaste. Petolinnut ottavat aina omansa, mutta merikotkien leviäminen Sisä-Suomeen on uusi uhka selkävesilinnuille. Viime vuosina merikotkat ovat tuhonneet riistakameroiden mukaan selkälokkipesintöjä ainakin Viinijärvellä ja Höytiäisellä, joilla ei tänä vuonna havaittu lainkaan selkälokin lentopoikasia. Viinijärvellä kahden kotkan kertakäynti putsasi yli 40 munaa eli lähes kaikki kolonian pesät. Mitä voi tehdä? Selkälokkien pesintätuottoa on yritetty nostaa valistuksella ja suojelumerkinnöin. Tuhansia Ollaan ystäviä -suojelutarroja on jaettu eri tilaisuuksissa. Vältä häirintää -suojelulappusia on kiinnitetty sadoille pesimäluodoille. Niillä on pyritty estämään tahaton luodoilla viipyminen. Avoimia, puuttomia luotoja tulisi saada lisää. Niillä lokkien ja tiirojen on helpompi puolustaa pesintöjään. Birdlife on vienyt valistusta muun muassa Ugandan talvehtimisalueille, mutta muuttomatkan myrkkyongelmiin on vaikea vaikuttaa. Harmaa- ja merilokkeja ammuttaessa joutuu saaliiksi helposti selkälokkeja. Siksi Suomen riistakeskuksen antamista poikkeusluvista lokkien ampumiseen jäteasemilla ja turkistarhoilla on yleensä valitettu hallinto-oikeuteen. – Usein turhaan, sillä hallinto-oikeudet usein toteavat vain, että riistakeskuksella on oikeus päättää asiasta, vaikka päätös perustuu lähinnä hakijan perusteluihin.