Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Korvaushoidossa kaikki eivät lähde toipumaan samalta viivalta

Ylen artikkelissa (26.6.) opioidiriippuvainen "Otto" kertoi saaneensa usean katkenneen korvaushoitosuhteen jälkeen apua niin sanotusta haittoja vähentävästä hoidosta. Jutussa kuvataan, kuinka uusi hoitomuoto on alkanut levitä maakuntiin: korvaushoidossa pysyminen ei enää pääty yhtä jyrkästi päihteisiin retkahtamiseen. Oikeastaan kyse ei ole uudesta keksinnöstä, vaan korvaushoidon reunaehtoja määrittelevää asetusta muutettiin jo vuonna 2008. Silloin poistettiin vaatimus osastovieroituksesta ja hoidon aikarajoista. Päihteettömyyden rinnalle tuli haittojen vähentäminen, joka valmentaa vaativampaan kuntoutumiseen. Muutoksella haluttiin helpottaa vaikeimmassa tilanteessa olevien hoidossa pysymistä. Kuntoutusorientoituneessa ajattelussa ei ymmärretty, etteivät kaikki lähde samalta viivalta. Korvaushoidossa on A-klinikoiden toimitusjohtajan ja lääketieteellisen johtajan Kaarlo Simojoen mukaan alueellista kirjavuutta. Diagnoosin asettaminen toteutuu melko yhteneväisesti, mutta sen jälkeen eroja löytyy muun muassa hoidon lopettamisen perusteista. Yksi iso jako on hänen mukaansa suurten ja pienten paikkakuntien välillä. Porin A-klinikalla haittoja vähentävä tyyli on kulkenut jo pitkään kuntouttavien tavoitteiden kanssa. Hoitoa voisi kuvailla ennemmin liukuvaksi riippuen potilaan kulloisestakin tilanteesta ja siihen sopivista tavoitteista. Oheiskäyttöä hoidon aikana ei hyväksytä, mutta ovea ei näytetä heti virheen tapahtuessa. Retkahtaminen ymmärretään sairauden oireeksi, johon voidaan hoidolla vastata. Kielteiset asenteet korvaushoitoa kohtaan istuvat silti tiukassa. Kyse ei ole vain lääkkeiden antamisesta, vaan psykososiaalinen hoito on suuressa roolissa. Korvaushoito auttaa vain opioidiriippuvuuteen, eikä se auta muiden aineiden oheiskäyttöön. Hoito kuitenkin antaa mahdollisuuden tarttua näihinkin ongelmiin, kunhan potilas pysyy hoidon piirissä. Simojoen mukaan haittoja vähentävän sijaan tulisi puhua elämänlaatua parantavasta hoidosta. Yksilöä tulisi hoitaa tämän voimavarojen mukaan. Hoidossa pysyminen ei voi olla pelkästään tahdonvoimaan perustuva palkinto.