Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Viiltävää ironiaa maailman parhaasta koululaitoksesta – Minna Lindgrenin hauska kouluromaani on yksi koronakevään kukista

”Marja, jotain on tehtävä. En saa sinua vielä eläkkeelle.” Romaanin 62-vuotias päähenkilö, ruotsin ja terveystiedon opettaja Marja Vehmasvarsi, tuskailee kehityskeskustelussa ylipirteän esimiehensä kanssa. Marja tulkitsee olevansa täysi nolla opettajana, kun kurssipalautteissa ei ole tähden tähteä. Nollatuntiopettajana hän on nolla muutenkin. Marjan runsasmuotoinen naiskollega heittää itsestään alastonkuvasarjan netin kurssiesittelyyn ja saa potkujen sijasta ennätysyleisön funktiolaskennan kurssilleen ”Intohimon kurvit, kulmakertoimet ja nollakohdat”. Lindgrenin koulukuvaus menee överiksi, tarkoituksella. Vanhainhoitoa aikaisemmin räväkästi ironisoinut kirjailija on siirtänyt huomionsa suomalaiseen koululaitokseen, jonka pitäisi olla maailman paras. Vuonna 1921 Suomeen tuli oppivelvollisuuslaki. Köyhän maatalousyhteiskunnan merkillisestä saavutuksesta on sata vuotta myöhemmin rippeet jäljellä ja topeliaaninen valistusaate haihtunut olemattomiin. Julkisen puolen peruskoulu on Aina on toivoa -romaanissa syösty pohjamutiin. Se muistuttaa koulua enemmän sosiaalivirastoa, jonka ryhmissä on 80 lasta eikä kuria pidetä. Avoimesti vellovassa opetusympäristössä hybridiopettajat ovat opiskelijoiden käytettävissä samalla tavalla kuin operaattoreiden myyjät kauppakeskuksissa. Lukuvuoden mittaan opettajakato kasvaa sairaslomien vuoksi, ja vuokraopettajien välitysfirmoilla menee hyvin. Kuka pelastaisi peruskoulun sen alennustilasta? Ei ainakaan Marjan vuokrafirma Pedago Oy, joka ottaa tilanteesta kaiken irti. Uutta ja ihmeellistä kokeillaan kouluviihtyvyyden nimissä. Arvosanoilla ei ole väliä, koska niitä ei anneta. Sitten Marja menettää sääntöjen vastaisesti malttinsa Helsingin Keskuskoulussa opiskelijoilleen, jotka kuvaavat kaiken nettiin. Seuraa piinaava viadolorosa koulua johtavan inkvitision eteen. Marjan selän takana hänen lähes satavuotiaat vanhempansa Aina ja Toivo pyörittävät YouTube-kanavaa, joka esittelee maanläheisesti menneiden ajan kasvatusmenetelmiä. 200 000 seuraajaa kuulevat muun muassa karsserista, entisaikojen rangaistuskopista mahdottomille pojanviikareille. Vanhempien salaisuuden paljastuttua Marjalle aukeaa uusi maailma ja koittaa muutoksen aika. Hänkin alkaa saada enemmän tähtiä kursseistaan. Opettajakriitikkoa kirjailijan irvokkaat heitot naurattavat vähän jos ollenkaan. Groteskit mielikuvat tavoittavat liian viiltävästi nykypäivän koulumaailman. Lindgren on aiemmin käsitellyt romaaneissaan muun muassa eläkeläisyhteisöjä (Ehtoolehto-trilogia). Uutuudessa on opettajien ja koululaisten lisäksi vanhempia ihmisiä, joiden kautta kerronta päättyy kuoleman äärelle. Vanhuksilta löytyy myös ratkaisu peruskoulun perikadon korjaamiseksi. Aina on toivoa kestää hetken käynnistyä mutta sitten mennään kovaa ja korkealle. Marjan mies Hannes on muuten kotoisin Ulvilasta. Jo muinoin seurusteluaikana Marjalle ja Hannekselle tuli tavaksi lopettaa keskustelunsa Poriin liittyviin hölmöilyihin. Hienoista ironiaa on siinäkin, että yksi Lindgrenin tärkeimpiä sivuhenkilöitä on äidinkielen opettaja Hanna Hiltunen, joka tultuaan hurmoksellisesti draamauskoon ohjaa yläkoulunuoria digitaalisten hyötypelien ja monimuotoisten draamailmiöiden maailmaan. Äidinkielellä ei ole niin väliä. Minna Lindgren: Aina on toivoa. Teos 2020. 324 s.