Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Koulupudokkaat siirtyvät historiaan

Onnea vastavalmistuneille ammattilaisille ja ylioppilaille. Kymmenen vuoden kuluttua kahvipöytäkeskusteluissa he muistavat mainita kuuluvansa siihen ikäluokkaan, joka opiskeli yläasteen jälkeen vapaaehtoisesti ja oppimateriaaleistaan kalliisti itse maksaen. Noina aikoina kieleen kuului myös sana koulupudokas. Enää Rinteen 2019 hallituksen jälkeen ei tarvita tilastoja siitä, miten aina noin viisi prosenttia ikäluokasta jättää viimeiseksi todistuksekseen yläasteen päättötodistuksen. Onnea myös uudelle hallitukselle. Onhan päätös maksuttomasta toisesta asteesta velvollisuutena askel oikeaan suuntaan. Kattavaksi täsmälääkkeeksi nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen siitä ei silti ole. Kaksi vuotta sitten oppositiojohtaja Antti Rinteen (sd.) varjobudjetissa ehdotettiin oppivelvollisuusiän nostamista. Tuolloin laskettiin, että vasta 18-vuotiaana koulunsa päättävät maksaisivat yhteiskunnalle noin 20 miljoonaa euroa. Kolme vuotta sitä aiemmin tuolloisen opetusministerin Krista Kiurun (sd.) haaveena oli nostaa oppivelvollisuusikää vuodella, jotta koko ikäluokka jatkaisi opintojaan edes yhden vuoden toisella asteella. Hintalappu oli suunnilleen samaa suuruusluokkaa. Nyt kuntaliiton laskelma puhuu 183 miljoonasta eurosta. Sillä rahalla soisi saatavan opetusta ja oppilaille ihmiskontakteja oppimisprosessissa. Kuulostaa tyhmältä, mutta todellisuudessa meillä odotetaan kovin nuorilta jo itseohjautuvuutta, kykyä hallita tietoa yksin ja kykyä suunnitella tulevaisuuttaan, vaikka nykyisyyttäkin on usein vaikea hahmottaa. Juuri tämä toimintatapa saa aikaan pudokkaita. Nyt uudessa mallissa tarvitaan peruskouluun vaatimus luku- ja laskutaidosta, jotta toinen aste tuntuisi edes ajoittain palkitsevalta. Ikävä kyllä osa oppilaista kuljetetaan läpi peruskoulun rimaa hipoen. Toisella asteella tarvitaan lisää henkilöitä paitsi opettamaan myös tukitoimiin. Se ei palvele ketään, jos toinen astekin päästää ne, jotka vähät välittävät, läpi rimaa hipoen. On kiinnostavaa katsoa kuinka vanhoja pulpetinkuluttajia meillä vielä tulevaisuudessa siedetään, vai päästetäänkö työmarkkinoille edelleen hatarasti lukevia ja laskevia ihmisiä. Kiurun yli käveltiin vuonna 2014 suurin saappain. Pääministeri Aleksander Stubb (kok.) ja valtionvarainministeri Antti Rinne olivat oppivelvollisuuden jatkamisesta tuolloin toista mieltä. Nyt odotellaan sitä, onko Satakuntaan uumoiltu demariministerin paikka opetusministeriössä, ja onko ministerin nimi siellä Krista Kiuru. Olkoon nimi mikä tahansa, kesää ei tee yksi ministeri ja uusi malli yksinään. On ymmärrettävä, että yhä monimutkaistuvassa maailmassa jotkut tarvitsevat ihmisen tukea koko koulutiensä ajan.