Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Tietyt persoonallisuuden piirteet voivat altistaa unettomuudelle, sanoo psykologi – näistä merkeistä tiedät, oletko erityisen herkkä uniongelmille

Nukahtamisen ja unessa pysymisen vaikeus on suomalaisille tuttua. Etenkin kesäaikaan valon määrä ja kuumuus haittaavat monen unen laatua. On hyvin normaalia, että joinakin öinä uni ei meinaa millään tulla tai kesken yön herää hetkeksi valvomaan. Tilapäinen unettomuus on normaalia esimerkiksi äkillisissä elämänmuutoksissa ja kriiseissä. Unettomuudeksi nukkumisen vaikeudet määritellään silloin, kun niitä esiintyy kolme kertaa viikossa. Näin mitattuna joka kolmas suomalainen aikuinen on kokenut unettomuutta viimeisen kuukauden aikana ja joka kymmenennellä unettomuus on jatkunut yli kuukauden. Kun unettomuudesta etsii tietoa, persoonallisuuden piirteet mainitaan usein yhdeksi taustasyyksi, mutta vain harvassa lähteessä kerrotaan tarkemmin, miten persoonallisuus vaikuttaa unettomuuteen. Monia aiheuttajia Unettomuuden parissa jo 1980-luvulta asti työskennellyt psykologi ja psykoterapeutti Soili Kajaste kertoo, että unettomuuden ja persoonallisuuden yhteys ei ole yksiselitteinen. Unettomuuteen liittyy aina monia muitakin merkittäviä tekijöitä, eikä mikään persoonallisuuden piirre itsessään aiheuta unettomuutta. – Monet unettomat ovat tunnollisia, vaativia, huolta kantavia ja muiden puolesta uhrautuvia. Unettomuuden kierre syntyy usein siitä, kun alkaa huolehtia ja stressata sitä, että miten oikein pärjään heikommalla unella, Kajaste sanoo. Unettomuuteen voi olla myös perinnöllinen alttius. Toiset meistä ovat fysiologisilta ominaisuuksiltaan herkkäunisempia. Geenien lisäksi vanhemmiltaan voi periä Kajasteen mukaan myös suhtautumisen unettomuuteen. Uniongelmat eivät tunnu niin katastrofaalisilta, jos omat vanhemmat ovat suhtautuneet herkkäunisuuteen ominaisuutena, jonka kanssa voi tulla toimeen. Jos taas vanhempien unettomuus on lapsuudessa näyttäytynyt ongelmana, jonka ympärille koko perheen elämä kiertyy, unesta todennäköisemmin kantaa enemmän huolta. Monet sairaudet voivat aiheuttaa unettomuutta, mutta hyvin usein taustalla on tunteiden ja ajatusten noidankehä: unettomuus aiheuttaa stressiä ja huolta, mikä vaikeuttaa nukahtamista entisestään. Uneton saattaa kokea myös epäonnistumisen ja häpeän tunnetta. Pitkittyneen unettomuuden ensisijainen hoito on kognitiivis-behavioraaliset menetelmät, joilla pyritään purkamaan unettomuutta ylläpitäviä tapoja ja ajatusmalleja. Ensimmäinen askel on usein säännöllisen unirytmin palauttaminen. – Monet unettomat menevät nukkumaan liian aikaisin, kun kantavat niin paljon huolta riittävän pitkästä unesta. Nukahtaminen ei tapahdu ohjelmoidusti, mutta siihen voidaan vaikuttaa siten, että noustaan vuoteesta tiettyyn aikaan, ollaan aktiivisia päivällä ja mennään tiettyyn aikaan illalla nukkumaan, Kajaste sanoo. Toinen paljon käytetty työkalu on huolipäiväkirja. Koska unettomat ovat usein huolehtijoita, on huolet syytä yrittää käsitellä päivän aikana, jotta ne eivät seuraa sänkyyn. Huolille varataan tietty hetki, jolloin ne listataan ja käydään läpi. Olennaista on miettiä, mistä huolet kumpuavat, mitä niille voi tehdä ja käydä läpi, miten selviäisi pahimmasta mahdollisesta skenaariosta. "Ei enää niin häpeällinen asia” Kajasteen mukaan on tavallista, että unettomuuteen liittyy pelkoja, jotka ovat usein alkaneet jo lapsuudessa. Vanhemmat ovat ehkä riidelleet öisin, käyttäytyneet muuten pelottavasti tai öinen matka vanhempien huoneeseen on voinut tuntua pitkältä ja pimeältä. – Pelkoon apu on usein sen selvittäminen, mihin pelko liittyy. Sen jälkeen on hyvä puhua itselleen rauhoittavasti, kertoa itselle, että nyt on eri tilanne, on rauhallista ja turvallista, Kajaste kertoo. Mieltä voi rauhoittaa myös silittämällä itseään tai niin, että pyytää läheisen silittämään. Kajasteen mukaan toisiin turvaaminen on usein vaikeaa ihmisille, jotka ovat tottuneet selviämään aina itse, mutta he voivat aloittaa silittämällä itse itseään ja puhumalla rauhoittavasti. Kajaste on iloinen, että suhtautuminen unettomuuteen on viimeisten vuosikymmenten aikana muuttunut. – Aikaisemmin unettomuus ohitettiin useimmin olankohautuksella, että mitä siitä huolehtimaan. On hyvä, että siitä puhutaan nykyään enemmän ja se ei ole enää niin häpeällinen asia. Samalla Kajaste toivoo, että puhe unettomuudesta ei keskittyisi vain siitä koituviin negatiivisiin seurauksiin. – Olisi hirveän tärkeää, että ihmiset eivät olisi niin kamalan huolissaan. Unettomuuteen liittyvistä sairauksista puhutaan paljon, mutta eivät ne puhkea heti. Lisäksi unettomuutta pystytään kyllä nykyään hyvin hoitamaan, Kajaste sanoo. Unettomuuteen vaikuttavia persoonallisuuden piirteitä ei myöskään tarvitsisi arvottaa huonoiksi. Kajasteen mukaan unettomuus on välittämisen merkki. – Unettomuus ei ole persoonallisuuden huonojen, vaan hyvien puolien ilmentymä. Yksi parhaista tavoista lievittää unettomuutta on hyväksyä itsensä. Että olen tällainen ihminen, jonka yksi ominaisuus on se, että olen herkkäuninen.