Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Pellon tarve tuhosi lintuparatiiseja – Pyhäjärveä ei muutettu viljapelloksi, mutta monille muille vesistöille kävi kalpaten kuivatusvimman pyörteissä

Edellisessä kolumnissani (15.7.) käsittelin sadan vuoden takaista suunnitelmaa, joka olisi muuttanut kalaisan Pyhäjärven viljapelloksi. Satakunnan helmi säilyi järvenä, mutta monille muille vesistöille kävi kalpaten 1800-luvun lopulla alkaneen kuivatusvimman pyörteissä. Järvien kuivattaminen on ollut mittavimpia luonnon monimuotoisuuden sammuttamiseen keskittyneitä toimia. Tulokset olivat huikeita sen aikaisilla työvälineillä. Ojia kaivettiin valtaosin käsipelillä, mutta kun suomalainen mies tarttui lapion varteen, kyllä siitä selvää jälkeä syntyi. Uutta viljelymaata piti saada, ei tulvivilla järvillä mitään arvoa ollut. Kuulen korvissani, miten menneiden polvien työtä ihailevat romantikot huokaavat, että kaikki tuo oli välttämätöntä, kun tarvittiin leipää kasvavan väestön elättämiseen. Kyseenalaistan silti suuren osan toteutetuista kuivatuksista. Millä perusteilla oli järkevää tuhota valtava määrä arvokasta kalavalkuaista ja linturiistaa tuottavaa järvi- ja kosteikkoluontoa? Mikä viljasta teki niin tärkeän, että sen edestä oltiin valmiit vaikka millaisiin uhrauksiin? Tiedänhän minä vastauksen. Kyse oli ylenmääräisiin mittoihin kasvaneen väestön tarpeista. Aiemmin yhteiskunta pysyi pystyssä pyynti- ja keräilytalouden varassa, eikä liikakansoituksesta ollut huolta. Nyt koitti uusi aika, ihmisen ylivalta luonnosta. Sen seuraukset ovat käsissämme. Olihan kuivatuksilla hyviäkin sivuvaikutuksia. Osa järvien pinnanlaskuista jäi kesken, ja näin syntyi erinomaisia lintuvesiä. Kosteikkoluontomme on kuitenkin juuri nyt ahtaalla, ja monet lintuvesillä aiemmin yleiset lajit ovat sortuneet uhanalaisiksi. Tärkeää luonnonsuojelutyötä olisi umpeen kasvaneiden lintuparatiisien entisöiminen vedenpintaa nostamalla – välittämättä pelloille koituvista vettymishaitoista. Valitettavasti entisöinnin tulokset eivät aina vastaa odotuksia. Esimerkkinä olkoon Euran Hinnerjoella aivan Laitilan rajalla sijaitseva Liesjärvi, joka takavuosikymmeninä oli hyvä lintuvesi. Paikallisen väestön toiveesta Metsähallitus toteutti pinnannoston. Talkoilla rakennettiin hieno lintutornikin. Ikävä kyllä veden nosto oli riittämätön. Keväällä näkyy muutama kaivettu aukko, mutta kesällä kaikki hukkuu peittävään kasvillisuuteen. Lintuvesiarvo ei ole palautunut, vettä tarvitaan lisää. Kirjoittaja on Euran Honkilahdella asuva luonnonystävä, luontovalokuvaaja ja eläköitynyt toimittaja.