Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Teatteriarvio: Porin teatterin brittikomedian pääosaan nousee nerokas lavastus

Näytelmä joka menee pieleen. Käsikirjoitus Henry Lewis, Jonathan Sayer ja Henry Shields, suomennos Mikko Koivusalo, ohjaus Jaakko Saariluoma, lavastus Peter Ahlqvist, pukusuunnittelu Tiina Valkama, valosuunnittelu Reijo Nieminen, äänisuunnittelu Jukka Kouhia, näyttämötekniikka Kalle Rossi, Anni Leppätie, Pekka Huttunen ja Lauri Lehtimäki. Rooleissa Vesa Haltsonen, Marko Honkanen, Pekka Hänninen, Oskari Penttilä, Janne Turkki, Mirva Tolppanen, Maarit Niemelä ja Peter-Sebastian Lehtonen. Porin Teatterin päänäyttämön ensi-ilta 5.9. Voiko nimi olla enne? Se käväisi mielessä Porin teatterin uuden komedian väliajalla. Näytelmä joka menee pieleen edustaa uudempaa brittituotantoa, joka sai Lontoon West Endissä ensi-iltansa vuonna 2014. Esitys sai hyvän vastaanoton, lukuisia palkintoja ja ison levityksen muihin maihin. Hupailun ideana on kaiketi ollut irvailla brittiläisen farssiperinteen pahimpia karikoita. Juoni on yksinkertaisen monimutkainen. Harrastajateatteri, tässä tapauksessa Keski-Satakunnan Draamayhdistys, haluaa valmistaa klassikkojännärin nimeltä Murha Havershamin kartanossa. Kyse on siis näytelmä näytelmässä. Kun innokkaan, mutta vähätaitoisen seurueen ensi-ilta sitten koittaa, on kaikki pielessä. Lisäksi, kun harrastajanäyttelijät tulkitsevat repliikkinsä kiusallisen yliampuvasti, kaaos on käsillä. Näytelmä näytelmässä huseeraavien ja ylinäyttelevien harrastajien esittäminen ei ole helppoa. Jaakko Saariluoman ohjaama näytelmä on vauhdikas, mutta kun meno jatkuu tauotta pitemmän aikaa, on turtumisen vaara. Ensi-illan alkupuolella kaikki palaset eivät vielä loksahda kohdalleen, rytmin löytäminen on vaikeaa. Esitys alkaa muistuttaa paradoksaalisesti niitä vanhoja brittifarsseja, joille sen alun perin piti nauraa. Onneksi väliajan jälkeen esitys pääsee todelliseen lentoon. Tunnelma muuttuu rennommaksi, komediallisemmaksi ja kohtaukset alkavat toimia. Mielenkiintoa lisää myös tekstin terävöityminen varsinaiseksi murhamysteeriksi. Porin esityksessä on mukana kahdeksan oivaa näyttelijää. Osa on jo löytänyt oman ylikomediallisen hahmonsa. Vesa Haltsonen kaksoisroolissaan tekee varmaa jälkeä, mutta pieni lisäheittäytyminen ei olisi pahasta. Janne Turkki on löytänyt oivan näkökulman narsistiseen näyttelijähahmoonsa. Hauskan roolin tekee myös Maarit Niemelä , joka ilmeitä ja äänenpainojaan myöten tulkitsee lavalle näyttelijän sijaiseksi revittyä ulkopuolista. Hänen ja Mirva Tolppasen kaksintaistelua olisi voitu kehittää näyttävämmäksikin. Vaikuttavin yllätys on esityksen monitoiminen lavastus. Peter Ahlqvistin ratkaisu on lainaa Turun kaupunginteatterista. Nerokkaasti suunniteltu koko näytelmän ajan mureneva lavastus, aiheuttaa huikeita ja vaarallisen näköisiä tilanteita. Seinät kaatuvat näyttelijöiden päälle, toisen kerroksen työhuone romahtaa, ja esityksen lopussa koko kulissirakennelma on muuttunut rauniokasaksi.