Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Kansa on puhunut – mutta mitä se sanoi? Tulos ei anna avointa valtakirjaa sosiaalidemokraattien vaalilupauksille

Kansan tahdon noudattaminen on samantapainen asia kuin tukeutuminen faktaan. Kumpikin on itsestään selvästi oikein ja vaihtoehdottoman tärkeää. Silti molemmat mahdollistavat päätymisen kovasti erilaisiin johtopäätöksiin riippuen puhujan mielipiteistä. Kansan tahdon eli vaalituloksen pitää nykysuomalaisessa demokratiassa näkyä uuden hallituksen kokoonpanossa ja linjassa. Sen pitää vaikuttaa tulevaan kirkkaasti. Olisi helppo sanoa, että kansa on vaaleissa puhunut ja pulinat pois. Ensin pitää kuitenkin tulkita, mitä kaikkea kansa sanoi. Siitä ristiriitaisuus alkaa. Helsinki syvemmälle vihreään kuplaan Vuoden 2019 eduskuntavaaleja voi kuvata tasapeliksi. Kolme suurinta puoluetta – sosiaalidemokraatit, perussuomalaiset ja kokoomus – päätyivät kahden edustajanpaikan päähän toisistaan. Suureksi vaalivoittajaksi nousi niiden takana vihreät, joka ensi kertaa oli Helsingissä suurin puolue. Se on historiallinen mannerlaattojen liikahdus: pääkaupunki irtautuu entistä syvemmälle hipsterikuplaansa, jonka ajatusmaailmasta monen maakunnan valtavirta on kaukana. Vasemmistoliitto menestyi sekin. Samaan aikaan sekä vihreiden että vasemmistoliiton kanssa useimmiten täysin vastakohtainen perussuomalaiset oli vaalien suurvoittaja. Kamreeri vahtimaan unelmahöttöä Kansa selvästikin antoi tukensa sdp:n tarjoamalle vaihtoehdolle, joka Antti Rinteen vaalilupausten perusteella on inhimillisempi ja talouspolitiikassa vähemmän kurittava kuin työnsä lopettaneen porvarihallituksen malli. Kansan tuki sdp:lle oli silti laimeampi ja innottomampi kuin pääoppositiopuolueelle olisi odotettu. Sen myönsi Rinnekin. Kokoomuksen yllättävän hyvä tulos kertoo, että markkinatalouden ja liberaalin kansainvälisyyden aatteilla on laajaa kannatusta. Valtiovarainministeri Petteri Orpo haastoi talouspoliitikkona uskottavasti Rinteen löyhiä kulumiljardeja. Kokoomus muistutti kestävyysvajeesta ja eläkeläismäärän suhteettomasta kasvusta lähivuosina, kun sdp puhui vappusatasista ja aktiivimallin poistamisesta. Otan valtuuden tulkita kansan ääntä. Kansa kyllä kaipasi Juha Sipilän (kesk.) talouslukuihin suuntautuneen hallituksen tilalle heikkoja puolustavaa ja säästöpäätöksiä tasapainottavaa kokoonpanoa. Samalla kansa epäili vahvasti Rinteen ja demarien vaalilupauksia. Kansa halusi realistisen kamreerin sosiaalidemokraattien rinnalle vahtimaan, ettei unelmahöttö lähde käsistä. PS-menestys myrkkyä ilmastohaaveille Kaikesta elämöinnistä piittaamatta kansa haluaa, että Suomi säilyy perustaltaan eurooppalaisena ja kansainvälisenä maana. Kansa on huolissaan maahanmuuton ja turvapaikkapolitiikan ongelmakohdista, mutta se ei todellakaan ole ainoa asia, joka tätä kansaa kiinnostaa. Kansa vaati päättäväisempiä ilmastotoimia äänestämällä vihreitä, mutta kansa myös ilmaisi kyllästyneensä ylenpalttiseen ilmastoahdistukseen ja syyllistämislinjaan äänestämällä perussuomalaisia. Nämähän pitivät ilmastohuolia hössötyksenä ja vaativat kunnon populistin lailla, että ongelma on ratkaistava ensisijaisesti Kiinassa. Ilmastonmuutoksen osalta kansan tahto on tässä plus-miinus-nolla. Kun perussuomalaiset ja vihreät kumosivat toisensa, vastuu lankeaa vanhoille yleispuolueille, jotka toki ovat lähempänä vihreiden ilmastonmuutoslinjaa kuin halla-aholaisia ilmastoskeptikoita. Erään aikoinaan kunniakkaan valtiomiesuran kansa puhalsi jäähylle. Kansa ei halunnut enää eduskuntaan Paavo Väyrystä , eikä kansa varmasti kyennyt ymmärtämään, miksi tämä valitsi rinnalleen rikoksista tuomitun valesivuston pitäjän. Uudeksi Väyryseksi kansa kelpuuttaa tutun Hjallis Harkimon . Isompaa kansanvillitsijää hänessä ei nähdä. Naispäättäjä on uusi normaali Mitähän kansa kiistattomasti vielä sanoi? Ainakin sen, ettei johtamisessa ja päättämisessä ole kyse sukupuolesta. Naiseus ei enää ole politiikassa ongelma. Kirjoittaja on Lännen Median yhteistuotannon päätoimittaja.