Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Tähtijutut Ajanviete Näköislehti Satakunta Urheilu Porilaine Kulttuuri

Kalastaja Jarno Aaltonen teki aloitteen merimetsojen häätämiseksi: "Vastaus on usein, että pitää vain sietää – mutta kuinka pitkälle on siedettävä?"

Merimetsot vain lisääntyivät ja tulivat lähemmäs Raumaa. Lintulaskentatietojen mukaan saarissa olisi noin 1 200 pesää, mutta kalastaja Jarno Aaltonen arvioi niitä olevan ainakin parituhatta. Seuraavana kesänä lintuja olisi jo moninkertaisesti. Kesällä 2019 hän päätti yrittää saada kaupungin heräämään asiaan. – Merimetsot ovat vain 3,5 kilometrin etäisyydellä torilta, Aaltonen huomauttaa. Kuntalaisaloitteet lähtevät harvoin lentoon, mutta Aaltosen huoli merimetsojen pesimäkeskittymästä ja vaikutuksista Rauman saaristoon on saanut ainakin paikallista vastakaikua. Aaltonen esitti Rauman kaupungille, että kaupunki maanomistajana ryhtyisi toimiin lähisaarilla nopeasti runsastuneen merimetsokannan rajoittamiseksi. Kaupunginhallitus asettui puoltamaan Aaltosen kesällä 2019 alulle laittamaa aloitetta ja aloitti valmistelutyön. Monisäikeistä ja hankalaa asiaa on punnittu nyt kuukausia. Virkamiehistön ideana oli, että kaupungin ja Rauman Satama Oy:n suunnitteleman Vähä- ja Iso-Järviluodontien rakentaminen olisi vastaus ongelmaan. Rakennustyöt ja ruoppaaminen häätäisivät saariin pesimään asettuneet linnut. Varsinais-Suomen ely-keskus kuitenkin kielsi pengertien rakentamisen merimetsojen ja harmaahaikaroiden sekä niiden pesäpuiden suojelemiseksi. Kaupunginhallitus aikoo nyt käsitellä Aaltosen aloitteen uudestaan erillään tiehankkeesta. Aaltonen on tyytyväinen kaupunginhallituksen tuesta. Hänen mielestään näkökulman tulisi olla laajempi kuin satamatoiminta ja tienrakennus. Tie tosiaan saattaisi ratkaista pesintäkeskittymän Vähä- ja Iso-Järviluodossa, jos rakennuslupa lopulta tulee ja pysyy voimassa. Silloinkin on todennäköistä, että linnut vain siirtyisivät toisaalle saaristossa. – Eikä se olisi ratkaisu mihinkään. En minäkään tarkoita, että merimetsot pitäisi hävittää sukupuuttoon, mutta moni muukin on huolestunut hallitsemattomasta tilanteesta. Siitä kertoo yli 1 500 raumalaisen osallistuminen aloitteeseen, Aaltonen toteaa. Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Merimetsot tulivatkertaheitolla harmaahaikaroiden suosimille pesimäsaarille. Niillä ei ihmisiä liiku, sillä lähinaapureina ovat satama ja telakka. Teollisuus ei näytä isoja merilintuja säikyttävän. Aloitteessaan Aaltonen arvioi, että aiemmat pesivät merimetsoparit mukaan laskien Rauman verrattain pienessä saaristossa oli menneenä kesänä jopa runsaat 2 000 pesää ja pesämäärä kasvoi 186 prosentilla. Lintuluvun voi arvioida kertolaskulla pariskuntien ja poikasten määrästä. Jos kasvu jatkuu vuoden 2019 kaltaisena Rauman saaristossa, ovat pesivät parit uudella tuhatluvulla Aaltosen mielestä pesiä pitäisi vähentää puoleen. Keinoina olisivat pesien rikkominen ja munien öljyäminen. – Vaikutus kalakantaan sekä ammatti- ja vapaa-ajankalastukseen on suuri, koska lintujen ravinnokseen käyttämän kalan määrä ja pelotevaikutus on jo merkittävä. Vaasan edustalla vastaavalla merimetsotiheydellä ahvenen kannan on arvioitu taantuneen 43– 53 prosenttia. Aaltosen kokemus on, että vastaava kato on käynyt kalakannoissa Rauman edustalla ja saaristossa. Ahventen lisäksi ovat huvenneet hauet ja mustatäplätokotkin. Merimetsojen lisäksi saaristossa ovat lisääntyneet harmaahaikarat ja hanhet. Pesiin ja pesimäpaikkoihinkajoaminen on ankarasti säädeltyä laissa. Merimetsojen pesinnän häirintä vaatii poikkeusluvan, jota ei helpolla saa. Keskeiset perustelut voivat olla esimerkiksi kalataloudelliset tai virkistyskäytön haitat. – Kalastuksen sääntely, byrokratia lausunto- ja lupamenettelyineen pitkiä, ja asiantuntijavaatimus on niin kova, ettei niihin tavallinen ihminen kykene. Esitykset ja lausunnot ovat niin kapulakielisiä, ettei niistä helpolla saa selvää. Aaltonen kritisoi ilmeisiin ongelmiin puuttumisen muurina olevan jotkin luontojärjestöjen edustajat, jotka kokevat olevansa niin oikeassa, että keskustelukin lopetetaan heti alkumetreillä. – Vastaus on usein, että pitää vain sietää. Mutta kuinka pitkälle on siedettävä? hän kysyy. Aaltonen toivoo, että Rauman kaupunki saisi rinnalleen myös muita. Hän uskoo, että kiinnostusta on esimerkiksi Selkämeren kansallispuistoa hallinnoivassa Metsähallituksessa ja kansallispuiston ystäväyhdistyksessä, kalastusalueilla ja kalastusaktiivien keskuudessa sekä luontojärjestöissä. – Jonkun pitäisi ryhtyä veturiksi asiassa, hän lisää. Rauman kaupunki ja Rauman Satama Oy haluavat rakentaa pengertien meriteollisuuspuistosta Vähä-Järviluodon kautta Iso-Järviluotoon. Tien rakentaminen voi törmätä merilintujen pesäpuihin. Tiepenkereen rakentaminen ja merimetsojen karkottaminen tai pesinnän häirintä vaatisi poikkeamislupaa. Varsinais-Suomen ely-keskus kielsi joulukuussa jatkamasta pengertien rakentamistöitä sekä vesialueen ruoppaamista meriteollisuuspuiston telakan sekä Vähä-Järviluodon ja Iso-Järviluodon välillä. Rauman kaupunki ja Rauman Satama Oy ovat jättäneet Turun hallinto-oikeudelle valituksen, jossa ne vaativat kieltojen kumoamista. Kaupungin mukaan ely-keskuksen päätös on virheellinen ja lakiin perustumaton. Kaupungilla ja Rauman Satama Oy:llä on rakentamiseen voimassa oleva korkeimman hallinto-oikeuden vahvistama vesitalouslupa. Rauman kaupungin päätöksentekoa hiostaa myös kuntalaisaloite, jolla vaaditaan merimetsojen kannan harventamista Rauman kaupungin omistamilta saarilta. Aloitteeseen kertyi yli 1 500 allekirjoitusta. Kaupunginhallitus esitti ensin, että töiden jatkumisen seurauksena linnut hakeutuisivat asumaan ja pesimään toisaalle, ja että kuntalaisaloitteen tavoite toteutuisi. Se kuitenkin päätti tammikuussa palauttaa asian uudelleenvalmisteluun niin, että kuntalaisaloite ja valitus ely-keskuksen antamaan päätökseen käsitellään erillisinä.