Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

EU eriytyy sisäisesti – jatkossa supistettava kehityseroja

Euroopan unioni koostuu hyvin erilaisista maista ja alueista. Näiden kehityserot ovat usein monilla mittareilla mitaten aika suuret. EU:n koheesiopolitiikan - aiemmin aluepolitiikan - tarkoituksena on edistää jäsenvaltioiden taloudellista, sosiaalista ja alueellistaa yhteenkuuluvuutta ja samalla supistaa kehityseroja. Tämä näkyy vahvasti sekä EU:n rahoituskehyksissä että yhteisissä strategisissa tavoitteissa. Meneillään olevalla ohjelmakaudella (2014-2020) EU:n menoista noin kolmannes, eli runsaat 50 miljardia euroa vuodessa käytetään koheesiopolitiikan rahoittamiseen. Lähes samoihin lukuihin päädyttäneen myös uudella ohjelmakaudella vuosina 2021-2027. Koheesiopolitiikka on edistänyt maiden välistä taloudellista ja sosiaalista koheesiota. Erot esimerkiksi kansantuotteella mitaten ovat eri jäsenmaiden välillä useimmissa tapauksissa kaventuneet. Eräiden itäisen Keski-Euroopan unionimaiden kansantuote asukasta kohden on lähestynyt vauhdilla EU:n keskiarvoa. Ne ovat ottaneet Suomea kiinni. Tällaisia maita ovat muun muassa Viro ja Tšekin tasavalta. Maiden sisällä alueiden väliset erot eivät ole kuitenkaan aina supistuneet, eivät meillä Suomessa, eivätkä monissa muissakaan unionin jäsenmaissa. Erityisesti itäisen EU:n muutamien suurten keskusten aineellinen kasvu on ollut erittäin nopeaa. Näistä esimerkiksi kelpaavat Praha, Varsova, Budapest ja Bratislava. Ostovoimakorjatulla alue-bkt:llä mitaten näistä esimerkiksi Praha on 52 600 eurolla per asukas jo vuonna 2017 ajanut meidän pääkaupunkiseutumme (Helsinki ja Uusimaa) ohitse, jonka vastaava luku on 44 400 euroa. Länsi-Suomen alue-bkt oli samana ajankohtana 29 000 euroa asukasta kohti, Prahan ympärillä olevilla alueilla 19 000-22 000 euroa per asukas. Erot keskusten ja niiden ympärillä olevien alueiden kehityksessä ovat suunnilleen samanlaiset myös muun muassa Unkarissa ja Slovakiassa sekä Puolassa. Nimellistäkään kehitystä ei noilla keskuksia ympäröivillä alueilla juuri ollut. Paradoksi on siinä, että kun EU on käyttänyt kymmeniä miljardeja koheesioeuroja EU:n itäisten maiden tukemiseen, numerot kertovat, mihin kasvuruiskeet ovat menneet. Samat aluekehityksen merkit näkyvät myös Suomessa. Ei kuitenkaan aluerahojen jaossa, vaan enemmänkin Suomen omien ratkaisujen seurauksena. Vuosina 2015-2017 Helsinki-Uusimaan alue-bkt suhteessa EU:n keskiarvoon (100) oli 144,3, kun vastaavat luvut muualla Etelä-Suomessa olivat 97,3, Länsi-Suomessa 97,7 ja Pohjois- ja Itä-Suomessa 90,7. Suomessa suurimmat keskukset eivät kuulu Pohjois- ja Itä-Suomen kanssa samoihin tukialueiin, eikä heikoimpien alueidemme EU-rahaa voi siirtää suurimpiin keskuksiin. Jossain määrin poikkeuksen tähän muodostavat Oulu, Rovaniemi, Kuopio ja Joensuu. Kun uusi ohjelmakausi alkaa, on erittäin tärkeää, että koheesiopolitiikan voimavarat voidaan keskittää tähänastista tuloksekkaammin kehityserojen supistamiseen sekä innovatiivisen ja kestävän kasvun vauhdittamiseen niin muualla EU:ssa kuin myös meillä Suomessa. Mauri Pekkarinen Euroopan parlamentin jäsen (kesk.)