Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Hotellihuoneen hinta nousi 500 euroon: ”Hups, tämä on kyllä hintava”, totesi vastaanottovirkailija, minkä jälkeen kävimme tärkeän keskustelun vanhemmuudesta

Silloin, kun minä olin lapsi, emme yöpyilleet äitini kanssa hotelleissa. Äititytär-aika oli 1980-luvulla halju kajo tulevaisuuden vanhemmuuskäsitteistöstä. Syntypäivälahjaksi seitsemänvuotiaat älysivät toivoa lähinnä Noidan käsikirjaa tai My Little Ponya, eivät suinkaan hotelliöitä. Silloin, kun minä olin lapsi, äitini ei myöskään käynyt hotellivirkailijan kanssa keskustelua vanhemmuudesta niin kuin minä äskettäin. Soitin hotelliin X. Tyttäreni oli toivonut syntymäpäivälahjaksi hotelliyötä äidin kanssa, eikä missä tahansa budjettikohteessa, vaan ”jossakin hienossa hotellissa.” Tunnustan. Kuulun niihin äiteihin, jotka pyrkivät paikkaamaan läsnäolovajetta ja omatunnon tuskaa kehittelemällä hotelliöiden kaltaisia elämyksiä, jotakin ylitavallista, lasten iloksi. ”Hups”, vastasi vastaanottovirkailija tiedusteluuni. Puhelimen päässä oli pitkä hiljaisuus. ”Niin oliko sitä huonetta saatavissa mitenkä” kyselin. ”Joo, mutta hinta on 500 euroa yöltä”, virkailija vastasi. ”Ihan liian kallis minun mielestäni kyllä. Ymmärrän tosi hyvin, jos et halua tätä varata.” 500 euroa. 500 euroa. Sitten se alkoi . Aloitin vuodatukseni siitä, miten eroperheessämme ja uusperheessämme aikaa ei tunnu riittävän tasapuolisesti kenellekään, miten talous on tiukkaa, kuinka tyttäreni ansaitsee vain parasta ja miten tärkeää on elämysten tarjoaminen ja miten älytön on tällainen hinta, kuka tällaisesta edes pystyy maksamaan! Virkailija vastasi kertomalla oman tyttärensä haaveesta päästä pomppimaan hotellin sängylle ja että kyllähän sellainen pitää aika ajoin lapselle järjestää, mutta palkka on pieni eikä reissuihin ole juuri varaa ja työkin on määräaikainen. Keskustelimme tärkeitä minuutteja muistoista. Totesimme, että ne ovat sittenkin muita kuin hotelliöitä. Että mitä tässä nyt stressaamaan. Tärkeät muistot ovat äidin pehmeän mahan leipomista saunassa tai isän rintakarvojen hiplaamista takapenkiltä automatkalla. Niitä hetkiä, kun syödään iltapala kotona portailla. Keskustelu hotellivirkailijan kanssa ei johtanut huoneen varaamiseen eikä kannattanut kaupallisesti, mutta se päätyi pienten hetkien tarpeelliseen ylistykseen ja ajatustenvaihtoon vanhemmuudesta, johon kuuluu lohdullisuus ja elämysten mittakaavan havainnollistaminen. Ylihintaisten kesälomareissujen aikaan vähään tyytymisen opettaminen on lohdullinen ajatus.