Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Suositukset eivät ole ikärasismia, vaan suojelua – ilman sitä todella monet vanhukset sairastuisivat vakavaan tautiin

Sain potkua kirjoittaa tätä, kun luin Mikko Elon mielipiteitä Ikäihmisten kohtaamasta ”rasismista” (SK 11.5), jossa hän hakee tukea mielipiteilleen muun muassa Jacob Södermanin lausunnosta. En ymmärrä, miksi on noussut kauhea mökä yli 70-vuotiaiden suosituksista välttää kontakteja muiden kansalaisten kanssa. Kyse ei missään tapauksessa ole rasismista, ei edes sitaateissa. Joku ikäraja on ollut viisasta asettaa, kun tiedetään ketkä ovat ikänsä puolesta suuremmassa riskiryhmässä. Heitä tai minua, joka itsekin olen liki tuota rajaa, ei syrjitä moraalisesti, eikä lainsäädännöllisesti, vaan suositellut rajoitukset ovat ihan heidän itsensä ja muiden suojelemiseksi. Ketään ei ole lailla rajoitettu. On annettu suosituksia fiksuista rajoituksista. Oma järjenkäyttö on saanut ratkaista ja mielellään annettujen suositusten pohjalta. Elo kirjoitti, että koronavirus on ennen kaikkea terveydellinen ongelma, joka koskee kaiken ikäisiä. Nimenomaan se on terveydellinen ongelma ja sellaisena se kannattaa myös pitää ja perustellusti juuri vanhemman väestönosan osalla. Suurin osa menehtyneistä on vanhempaa väestöä, joilla on usein perussairauksia usein nimenomaan ikänsä puolesta. Olisiko raja pitänyt asettaa 60 tai 65:een? Ikä sinänsä on jo iso riski tässä taudissa, vaikka ei perussairauksia olisikaan. Vanhempi on hauraampi, vaikka joskus toisin ajattelee. Kun myös yksi nykyinen kansanedustaja mediassa protestoi ikäihmisille suositeltuja rajoituksia ja otti osaa heidän pahaan oloonsa, niin pian on iso joukko samanhenkisiä seuraajia, ”asiantuntijoita” on puhaltamassa tuulta myllyyn. Mielestäni vastuutonta. Jos ikääntyneet toimisivat ilman maalaisjärkeä, jonka käyttöön kaikki suositukset ohjaavat, heistä todella monet sairastuisivat vakavaan tautiin. Saatuaan tartunnan, he levittäisivät tautia ehkäpä eniten juuri toisiin ikätovereihinsa ja muihin läheisempiinsä tietämättään. Oireethan alkavat vasta muutaman päivän viiveellä tartunnan saamisesta. Tästä seuraisi, että tehohoitokapasiteetti ei riittäisi. Taudin leviämistähän terveysviranomaiset ja hallitus ovat pyrkineet estämään ja ovat siinä toistaiseksi hyvin onnistuneet. Onko nyt vaara, että ikääntyneet ottavat ohjat omiin käsiinsä? Mitä siitä seuraisi? En käy tästä enempää maalailemaan. Tuntuu ehkä, että tauti on jo ohi tai on menemässä ohi. Ei ole. Tartunnathan lisääntyvät kaiken aikaa ja kuolemat samoin. Näin tulee valitettavasti jatkumaan, kunnes rokote tai lääke ovat markkinoilla kaikille. Totta kai suositellut rajoitteet johtavat rinnakkaisseuraamuksiin sosiaalisesti, psykologisesti ja fyysisestikin. Mikä olisi vaihtoehto, lisääntyvät tartunnat ja taudin leviäminen uudelleen? Tämä johtaisi tosi rankan taudin läpikäymiseen jopa viikkojen ajaksi ja pahimmillaan menehtymiseen. Se, miten ikäihmiset ja me kaikki jatkossa toimimme, ratkaisee miten terveydenhoitomme ja viranomaiset pystyvät tautia vastustamaan. Rajoituksia voidaan varovasti purkaa, mutta kontaktien välttäminen jatkossakin vielä pitkään on ratkaisevan tärkeää. Toki on ideoitava asioita kaikkien olon helpottamiseksi, eikä vähiten ikäihmisten – mutta riskejä karttaen. Elämässä on tehtävä valintoja. Ne voivat olla joko hyviä, huonoja tai hyvin huonoja. Aina emme osaa valita oikein, mutta huonoimmat vaihtoehdot tietäen, se on helpompaa. Kalevi A.E. Koski Pori