Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Koronavirus Live Urheilu Ajanviete Näköislehti Kulttuuri Porilaine Tähtijutut

Moni kuvittelee lapsensa olevan diginatiivi, ja päätyy tekemään alkeellisen virheen – Asiantuntija kertoo, mitä puhelimen käytöstä olisi syytä opettaa jokaiselle lapselle

Tämän päivän lapset ovat diginatiiveja. Hehän oppivat puhelimen ja muiden älylaitteiden käytön tuosta noin vaan. Tällainen puhe ei pidä paikkaansa ja voi olla suorastaan vahingollista, sanoo Mannerheimin Lastensuojeluliiton mediakasvattaja Paula Aalto . Lapset kyllä tajuavat laitteiden toimintaperiaatteet yleensä helposti, mutta se ei tarkoita, että he ymmärtäisivät, miten niiden kanssa pitää toimia eri tilanteissa. Lapsellehan avautuu koko internetin maailma, kun hän saa ensimmäisen älypuhelimensa. – Me aikuiset näemme taitona sen, että lapset ovat hirveän rohkeita laitteiden kanssa ja kiinnostuneita niistä. ”Uusissa pelinavauksissa ensimmäinen digilaite ei olekaan puhelin” Miten lapsille sitten pitäisi opettaa puhelimen käyttöä? Ihan aluksi kannattaa pohtia, tarvitseeko lapsi ylipäänsä puhelinta, Aalto sanoo. Suomessa on nykyään yleinen käytäntö, että lapsi saa ensimmäisen puhelimensa mennessään ensimmäiselle luokalle. – Kansainvälisissä vertailuissa suomalaiset lapset saavat ensimmäisen puhelimensa poikkeuksellisen varhain, Aalto huomauttaa. – Nykyään jo esikouluikäisistä aika korkealla prosentilla on oma puhelin. Siirtymä on koko ajan kohti pienempiä lapsia, ja uusissa pelinavauksissa ensimmäinen digilaite ei olekaan puhelin, vaan esimerkiksi lasten älykello. Aallon kokemuksen mukaan monet vanhemmat eivät haluaisi, että lapselle hankitaan puhelin niin varhain. Ympäristön paine on kuitenkin usein kova. Puhelimen saamiseen liittyy paljon vastuuta, jota lapsi ei ole vielä välttämättä valmis kantamaan: pysyykö puhelin ylipäänsä tallessa ja pidetäänkö sitä siellä, missä on sovittu? – Entä digiturvataidot ja vastuullinen, toisia kunnioittava mediankäyttö? Vaatii aika paljon kompetenssia, että oppii käyttämään puhelinta. Aallon mukaan pieni lapsi kehittää mediankäytössä tarvitsemiaan taitoja itse asiassa offline eli silloin kun ei ole netissä. – Lapsi tarvitsee paljon erilaisia vuorovaikutustilanteita oppiakseen tulkitsemaan toisen käytöstä ja myös sanatonta viestintää. Huolta ei Aallon mukaan ole siitä, etteikö lapsi oppisi nopeasti samoja taitoja kuin muutkin lapset, vaikka saisi puhelimen vasta myöhemmin. – Tutkimusten mukaan niin tavallisesti tapahtuu. Whatsapp usein ensimmäisenä Ensimmäiseksi uuden puhelimen äärellä kannattaa tutustua sen eri ominaisuuksiin. Aikuisen on hyvä hahmottaa, että hänen oma puhelimen käyttönsä on todennäköisesti hyvin erilaista kuin lapsella. Vanhempi saattaa ajatella, että puhelin hankitaan ensisijaisesti yhteydenpidon välineeksi, mutta lapselle tärkeämpiä ovat aivan muut asiat, kuten pelaaminen. Vaikka lapsi käyttäisi samoja sovelluksia kuin aikuinen, hän törmää herkästi tilanteisiin, jollaisiin aikuinen ei joudu. Monet aikuiset esimerkiksi lataavat lapsen puhelimeen ensimmäisenä sovelluksena Whatsappin, koska se on kätevä tapa pitää yhteyttä. – Mutta aikuisilla tulee aika harvoin vastaan esimerkiksi sellaisia tilanteita, että pitäisi estää joku käyttäjä tai vaientaa jokin ryhmä. Lapselle näitä tilanteita voi tulla ja niistä olisi hyvä puhua samalla, kun harjoitellaan yhdessä sovelluksen käyttöä. Lapsi tarvitsee asioita hahmottaakseen konkreettisia, ikätasolleen sopivia arkisia vertauksia. – Kun puhe on esimerkiksi yksityisyyden suojaamisesta, tilannetta voi hyvin verrata vaikka siihen, että emme me kadulla kävellessäkään huuda kaikille vastaantulijoille, keitä olemme ja missä asumme. – Vaikka netissä on joitain erityispiirteitä, jotka eroavat meidän jokapäiväisestä kasvokkain tapahtuvasta yhdessä olemisesta, niin aika montaa asiaa pystyy vertaamaan siihen. Lapsenkaan kännykälle ei niin vain mennä Älypuhelimen käyttö perustuu pitkälti siihen, mitä sovelluksia siinä on. – Jos lapsi haluaa uuden sovelluksen, niin on hyvä pyytää häntä näyttämään millainen se on. Sitten voi yhdessä miettiä, onko se sovelias. Puhelimiin on tarjolla runsaasti ohjelmia, joissa on erilaisia seuranta- ja lapsilukkotoimintoja, kuten Googlen Family Link. – Tärkeämpää on kuitenkin keskustelu, jotta lapsi itse ymmärtää, miksi kaikkea ei pidä klikkailla ja ladata. Myös puhelimen käytössä lapsi tarvitsee aikuisilta palautetta, jotta lapsi oppii toimimaan tarkoituksenmukaisesti. – Usein lapset touhuavat keskenään esimerkiksi sosiaalisen median parissa. Kun sieltä uupuvat aikuiset, lapsi ei itse asiassa välttämättä saa ollenkaan palautetta toiminnastaan. Myös lapsella on oikeus yksityiselämän suojaan, joten lapsen kännykälle ei voi niin vain mennä. – Mutta jos epäilee, että tapahtuu jotain, josta on haittaa lapsen terveydelle, turvallisuudelle tai hyvinvoinnille, niin aikuisella on lain mukaan jopa velvollisuus katsoa lapsensa puhelimeen. Aikuisenkin hyvä pohtia suhdettaan Kun kyse on vielä ensimmäisen puhelimen käyttöä opiskelevasta lapsesta, hyvä tapa voi Aallon mukaan olla esimerkiksi se, että vanhempi käy välillä katsomassa, mitä puhelimella on touhuttu. – Se ei tarkoita, että halutaan ruotia lapsen salaisuuksia, mutta vanhempi vähän katsoo, minkälaisia keskusteluja on käyty. Silloin palautteen antaminenkin onnistuu luontevammin. Lapsen varttuessa aikuisen on hyvä ottaa osaksi päivittäisten kuulumisten vaihtamista myös se, mitä digitaalisessa ympäristössä on tapahtunut. – Yhteiset arkiset pohdinnat opettavat ja kannustavat lasta hyvinvointia tukevaan mediankäyttöön. – Kun tekninen osaaminen karttuu, päästään sukeltamaan vähän syvemmälle siihen, mitä laitteiden käyttö merkitsee. Miten ne vaikuttavat meihin, ympäristöömme ja lähimmäisiimme? Lapsen kanssa olisi hyvä puhua myös siitä, millainen puhelimen käyttö on hänelle iloksi ja hyödyksi. – Paljon puhutaan itsesääntelystä, ja sitä tarvitaan, mutta se ei välttämättä ole niin helppoa. Lukuisat sovellukset toimivat niin, että niiden on tarkoitus maksimoida laitteen parissa vietetty aika. Aikuisten olisi myös hyvä pysähtyä pohtimaan omaa suhdettaan älylaitteisiin. Aallon mukaan monet aikuiset eivät ole koskaan kunnolla miettineet asiaa. – Me aikuiset heristämme hirveän herkästi sormea lasten ja nuorten median käytölle. Mutta emme havaitse, että omakin puhelimen käyttömme voi olla hyvin rajatonta. Sitten voi miettiä, millaista esimerkkiä näyttää lapselle puhelimen käytössä. Saako puhelin olla kädessä esimerkiksi ruokapöydässä tai ystävien luona kyläillessä? "Yläkouluikäinenkin tarvitsee vielä tukea” Oleellista on, että aikuinen suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti lapsen tekemisiin myös internetissä. – Tykkään armollisesta suhtautumistavasta. Pitkälle pääsee ihan sillä, että on kiinnostunut siitä, mitä lapsi tekee. Ei asian tarvitse olla itselle niin tärkeä, kunhan on kiinnostunut ja suhtautuu avoimin mielin. Se luo hyvää keskusteluilmapiiriä ja luottamusta, joka kantaa todennäköisesti pitkälle tulevaisuuteen. – Jos lapsen kanssa keskustellaan säännöllisesti, luontevasti ja myönteisessä hengessä laitteiden käytöstä sekä sovitaan yhdessä säännöt, niin ihan satavarmasti kännykkää voi käyttää siten, että se tuo iloa ja hyötyä elämään. Silti Aalto uskoo, että jokaisen vanhemman kohdalle iskee jossain vaiheessa vähintään hämmennys lapsensa puhelimen käytöstä. – Kun median käyttö alkaa, niin se alkaa vauhdilla ja muuttuu nopeasti. Aikuisen tuen tarve ei lopu lapsuuteen, myös nuoret kaipaavat sitä. – Yläkouluikäinenkin tarvitsee vielä tukea, vaikka se ei enää olisikaan samanlaista läsnäoloa, vaan pikemminkin luottamuksen vahvistamista. Teini-ikäisen pitää vielä voida kokea, että aikuinen kestää kuulla, jos hänellä on mennyt jotain pieleen tai hän tarvitsee apua digitaalisessa ympäristössä. – Aikuisella on sitten tarjota jonkinlaisia ratkaisuja tilanteisiin. Kyse on pitkästä prosessista, jota aikuisen on pitänyt olla myötäelämässä. Kun esimerkiksi täysi-ikäisyyden kynnyksellä oleva nuori näyttää vanhemmalleen mielestään hauskaa videota Tiktokissa, siitä voi saada hyvän moraalisen keskustelun aikaan: ”Onko ok, että nauramme tällaiselle asialle?” Kaikkein pahinta olisi jättää lapsi tai nuori täysin yksin laitteen kanssa. – Jos miettii mitä tahansa asiaa, jota lapsi tekee lapsuutensa aikana, niin harvaa asiaa voi tehdä rajattomasti. Se on varma, että silloin seuraa jossain vaiheessa törmäyksiä. 1. Harjoitelkaa soittamista ja viestien lähettämistä yhdessä. Tutkikaa yksityisasetuksia ja sitä, kuinka puhelimen äänet hiljennetään. Viestittelyä on hyvä harjoitella aluksi ystävien ja vaikkapa sukulaisten kesken. 2. Sopikaa, miten lapsi käyttää älypuhelinta. Älypuhelimissa on paljon lasta kiinnostavaa tekemistä ja sisältöä. Sopikaa, mitä sovelluksia ja pelejä lapsi saa puhelimellaan käyttää ja mitä ei. Suositeltavaa on, että lapsi käyttää omalle iälleen ja kehitystasolleen sopivia sovelluksia. Yhdessä on hyvä sopia myös se, kuinka paljon kännykkää saa käyttää päivässä. 3. Keskustelkaa nettiturvallisuustaidoista. Puhelimeen voi tulla ei-toivottuja puheluita tai outoja viestejä. Joskus luokan keskusteluryhmissä voi esiintyä kiusaamista. Kerro lapselle, mitä tällaisissa tilanteissa voi tehdä: ilkeät tai häiritsevät viestit kannattaa tallentaa ja niistä pitää jutella aikuisen kanssa. 4. Keskustelkaa valokuvista. Kerro lapselle, että muista ei pidä ottaa kuvia ilman lupaa eikä jakaa niitä sosiaalisessa mediassa. Itsestä ei pidä jakaa sellaisia kuvia, jotka voisivat nolottaa myöhemmin. Muistuta, että jos joku tuntematon pyytää netissä lapsesta valokuvia, niitä ei pidä lähettää, vaan kertoa asiasta aikuiselle. 5. Huolehdi tasapainoisesta arjesta. Varmista, että puhelin laitetaan pois hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa ja että lapsi liikkuu ja leikkii niin, ettei aika kulu pelkästään pelaamiseen tai videoiden katseluun puhelimella.